Puutarhakurssi

Osa 1: Viljelysuunnitelmat ja siementilaukset

Testi ja kuvat: Puutarhuri Jonna Kumpulainen

Tervetuloa vihannesviljelykurssin ensimmäiselle osiolle. Tässä osiossa käsittelemme viljelyn suunnittelua, omien viljelyolosuhteiden kartoittamista ja parhaiden kasvien ja lajikkeiden valintaa. Hyvin tehty pohjatyö varmistaa hyvän sadon.

 

Mitä minun kannattaa viljellä omalla pellollani?

Ennen viljelyn aloittamista on syytä kartoittaa oman pellon kasvuolosuhteet, ja valita sopivat vihannekset sen mukaan. Tarkista tonttisi ilmansuunnat, jotta tiedät mistä suunnasta aurinko paistaa.

 

Onko paikka aurinkoinen vai varjoinen?

Varjoisassa paikassa, esim. tiheän metsän reunassa tai talon pohjoispuolella kasvaa huonosti mikään vihannes. Todella varjoisille paikoille ei vihannesmaita kannata perustaa, vaan ne sopivat parhaiten esimerkiksi marjapensaille. Jos puut varjostavat lohkoa, mieti voiko niitä kaataa pois? Kaikki vihannekset rakastavat aurinkoa ja tarvitsevat runsaasti valoa. Aamuaurinko on voimakkaampaa kuin ilta-aurinko, joten jos puiden varjot siirtyvät illalla vihannesmaan päälle, tämä ei ole kovin haitallista.

Kasvihuoneet kannattaa aina rakentaa harja itä-länsisuunnassa, jotta toinen lape kerää tehokkaasti auringon valoa.

 

Onko viljelyalue rinne ja mihin ilmansuuntaan se viettää? Tai onko kyseessä tasamaa, notko tai harjanne? Onko paikka tuulinen?

Notko saattaa olla hallanarka alue ja siellä saattaa seistä vesi sateisena aikana, jolloin juuret tukahtuvat märkyyteen. Harjanne on usein valoisa, vesi ei jää sinne seisomaan, mutta se voi olla myös tuulinen paikka, ellei mitään suojaavaa kasvustoa tai maanmuotoja ole. Etelään viettävä loiva rinne on aina paras mahdollinen paikka vihanneksille, sillä se kerää lämpöä ja johtaa pois ylimääräisiä sadevesiä. Pohjoisrinteet puolestaan ovat varjoisia ja viileämpiä, eivätkä sovellu vaativimmille vihanneksille.

Tuulisilla paikoilla on viileämpää kuin suojaisilla. Laakeilta peltoaukeilta käy yleensä navakka tuuli, kun taas notkelmat ja rinteiden juuret ovat tyyniä ja lämpimiä paikkoja. Todella hallanarat lohkot sopivat useimmille vihanneksille huonosti.

 

Mikä on pellon maalaji?

Maalaji on vihannesmaan tärkein ominaisuus. Maalaji voi olla esimerkiksi savi, hiekka, turve, hiesu, vai jokin näiden yhdistelmä. Maalajin määrittäminen on aloittelijalle usein todella vaikeaa. Maalajin tunnistuksia tekee Viljavuuspalvelu, jolta saa tilata oman pellon maanäytteestä tulokset myös pellon ravinnetilanteesta.

Kaikki Suomen pellot eivät valitettavasti sovellu vihannesviljelyyn maalajien ja olosuhteiden puolesta. Maalajeja voidaan parantaa monin tavoin, mutta se on vuosien työ. Peltojen kasvukunnon parantamiseen perehdytään tarkemmin osiossa maanparannus.

Pellon maaperä koostuu karkeasti arvioiden kiviaineksesta ja eloperäisestä aineksesta eli mullasta. Kiviaineksen hienojakoisuuden mukaan määritellään pellon maalaji ja eloperäisen aineksen määrän mukaan maan multavuus.

Viljelymaiden maalajit voidaan jakaa kiviaineksen raekoon mukaan karkeasti näin:

Hiekka: suuri kiviaineksen raekoko, kuivuu herkästi, ei pidätä vettä, vesi ei myöskään seiso hiekkamailla, ilmava joskin raskas kasvualusta

Hieta: paras maalaji vihannesviljelyn kannalta

Hiesu: liettyy sateella ja kuorettuu sateen jälkeen (kova pintakerros vaikeuttaa kasvien itämistä)

Savi: hyvin hienojakoinen kiviaines eli savi pidättää vettä ja ravinteita hyvin, mutta myös liettyy, halkeilee kuivuessaan, on usein hyvin tiivis, kova ja jopa vähähappinen kasvualusta

Mitä multavampi maa, eli mitä enemmän kiviaineksen seassa on humusta, multaa, maatunutta kasvijätettä, eli eloperäistä ainesta, sitä paremmat kaikkien maalajien viljelyominaisuudet ovat. Entisiä suonpohjia kutsutaan turvemaiksi, ja niillä on turvetta valtavasti ja kiviainesta vain vähän. Nämä maat voivat kuitenkin olla happamia ja hallanarkoja.

Maan multavuutta voidaan lisätä sekoittamalla maahan eloperäistä ainesta kuten kompostia, olkea, heinää, turvetta tms. Vaikutus ei ole välitön, vaan multavuus lisääntyy hiljalleen vuosien varrella, kun eloperäinen aines muuttuu mullaksi ja sekoittuu kiviainekseen.

Haketta, purua, sahajauhoa tai muuta kovaa puuainesta ei kannata lisätä, sillä ne maatuvat hitaasti ja maatuessaan kuluttavat maan typpivaroja rajusti haitaten täten kasvien kasvua siihen saakka, että maatuminen on valmista. Maan viljelyominaisuuksiin vaikuttaa lisäksi maan mururakenne, pieneliöiden aktiivisuus, ravinnetaso ja vesiolosuhteet. Kauan jatkunut tehokas vihannesviljely kuluttaa maata, kun taas monivuotiset nurmet parantavat sitä, mutta saattavat puolestaan lisätä tiettyjen rikkakasvien määrää.

Jos maalaji on todella tiukka sininen savi, on ehkä helpointa viljellä vihanneksia laatikoissa, jotka täytetään mullalla. Huonoilla maa-alueilla voidaan viljellä laatikoiden lisäksi myös aumoissa, eli kompostista ja esim. oljesta kootuissa kohopenkeissä. Tällaiset eloperäisestä aineksesta tehdyt pedit sopivat erityisesti kurkuille ja kurpitsoille.

 

Kasvuvyöhyke

Suomi on jaettu kahdeksaan eri kasvuvyöhykkeeseen, joita käytetään arvioitaessa puuvartisten kasvien menestymistä. Samaa jakoa voidaan kuitenkin hyödyntää arvioitaessa vihannesten menestymistä eri osissa Suomea. Paikallinen pienilmasto ja kasvuolosuhteet vaikuttavat kuitenkin paljon, ja lopulta vain kokemus osoittaa, mitkä vihannekset menestyvät juuri sinun paikkakunnallasi ja pellollasi. Etelä-Suomessa menestyvät kuitenkin useat vihanneslajit, jotka eivät enää Pohjois-Suomessa ehdi tehdä satoa. Jos lämpö ei riitä vihanneksille, apu löytyy kasvihuoneesta tai tunnelista.

 

Mitkä vihannekset ovat helppoja?

Tähän ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Yhdellä pellolla menestyvät tietyt kasvit ja toisella toiset. Kaalit ovat helppoja viljeltäviä lähes kaikkialla, kunhan tuholaistorjunnasta huolehditaan harsojen avulla. Kaalit menestyvät myös savisilla mailla, ja ne kestävät rikkaruohoja hyvin.

Syväjuuriset juurikkaat kuten porkkana, palsternakka ja mustajuuri, tarvitsevat menestyäkseen muhevan multavan maan. Tiukassa savikossa ne eivät kasva hyvin. Porkkana täytyy kitkeä huolellisesti, sillä se on rikoille herkkä, samoin sipuli. Lehtivihannekset ja kesäkurpitsat menestyvät yleensä hyvin, kun maan perushoito on kunnossa ja rikkoja ei ole liikaa.

Viljelykasveiksi kannattaa valita aina sellaisia lajeja, joita tulee käytettyä runsaasti omassa ruuanlaitossa, tai jos viljelee myyntiin asti, sellaisia, joilla on kysyntää. Maa-artisokka on ehkä helpoin kasvi viljellä, mutta sen käyttö on vähäistä. Eri vuosina voi kokeilla eri kasveja, ja ottaa uusia tuttavuuksia mukaan vuorovuosina.

 

Viljelykierto

Onnistuneen luomuviljelyn salaisuus on hyvä viljelykierto. Viljelykierrolla tarkoitetaan sitä, että samalla paikalla ei kasvateta samaa vihanneslajia vuosikausia, sillä tällainen monokulttuuriviljely köyhdyttää maata yksipuolisesti ja mahdollistaa juuri kyseisen vihanneslajin tautien ja tuholaisten pesiytymisen maaperään. Viljelykierrossa eri kasvilajeja kierrätetään paikasta toiseen, ja välillä maan annetaan levätä viljelemällä siinä esimerkiksi nurmikasveja viherlannoituksena.

Viherlannoitus tarkoittaa maan hoitamista kasvien avulla. Yleensä tähän käytetään erilaisia nurmikasveja ja palkokasveja, yleisimmin monen eri lajin seoksia, jolloin vaikutus on parhain. Palkokasvit kuten apilat, virnat, herneet ja pavut sitovat maahan ilmakehän typpeä, joka on seuraavana vuonna muiden kasvien käytettävissä. Typpi on yksi tärkeimmistä ravinteista, eikä sitä tarvitse aina laittaa maahan lannoitesäkistä. Nurmikasvit kuohkeuttavat maan rakennetta, lisäävät eloperäisen aineksen osuutta etenkin jos kasvit murskataan ja jätetään peltoon, ja heikentävät kasvitautien ja tuholaisten elinmahdollisuuksia, kun niiden isäntäkasveja eli vihanneksia ei ole saatavilla. Viljelykierron ansiosta eri kasvilajit käyttävät maan ravinnevaroja monipuolisesti, eikä maa köyhdy.

Luomuviljelyssä noudatetaan pääpiirteittäin seuraavanlaista viljelykiertoa: kaksi vuotta nurmea, jonka jälkeen kolme vuotta vihanneksia niin, että samalla paikalla ei viljellä samaa vihannesta kahtena peräkkäisenä vuonna. Esimerkki viisivuotisesta viljelykierrosta: apilanurmi, apilanurmi, kaali, punajuuri, porkkana. Pienemmässä mittakaavassa kierto voidaan toteuttaa siten, että joka vuosi vaihdetaan vihannesten viljelypaikkoja. Tällöin on syytä huomioida kasvien suku: kaikilla kaalikasveilla on yhteiset taudit ja tuholaiset, joten kaalikasvit täytyy seuraavana vuonna siirtää esimerkiksi sarjakukkaisten (porkkana, palsternakka, tilli) paikalle tai vaikkapa papumaalle. Keräkaalin vaihtaminen vaikkapa nauriiseen tai retiisiin ei riitä, sillä molemmat ovat kaalikasveja.

Viljelykierrossa voi halutessaan huomioida myös kasvien ravinnevaatimukset. Paljon ravinteita vaativat kaalit, purjo ja mukulaselleri ovat paras valinta viherlannoituksen jälkeiselle vuodelle, kun taas niukasti ravinteita sietävät porkkana, salaatit ja yrtit menestyvät parhaiten kierron loppupäässä, suuriruokaisten kasvien jälkeen.

 

Kuinka paljon viljelen?

Omatarveviljelijän kannattaa miettiä, minkä verran vuoden aikana tarvitsee ja kuluttaa mitäkin vihanneksia. Kesä on yleensä kiireistä aikaa puutarhassa, ja jos viljelee kutakin kasvia vain oman tarpeen verran, ehtii tuottaa useampia lajeja ja saada monipuolisempaa satoa. Tässä muistiinpanot ovat hyödyllisiä: merkitse muistiin paljonko kasvia viljelit, minkä verran sait satoa ja riittikö se koko talveksi.

Siemeniä kannattaa tilata enemmän kuin tarvitsee, koska kaikki eivät yleensä koskaan idä. Myös kasvista riippuen ylimäärän tarve vaihtelee. Esikasvatettavilla kasveilla noin 10% ylimäärä riittää, kun taas esim. porkkanaa harvennetaan reippaasti, ja näin ollen osa itäneistä kasveista tuhoutuu. Juurikkaiden siemeniä kannattaa siis varata enemmän. Siemeniä ei kannata ostaa varastoon, sillä niiden itävyys heikkenee vuosien myötä. Osa lajeista itää vielä monia vuosia hyvin, mutta esimerkiksi palsternakan siemenen itävyys säilyy vain yhden vuoden. Kun hankit vain tarvittavan määrän siemeniä, voit myös vaihtaa toimimattomat lajikkeet uusiin seuraavana vuonna ilman hävikkiä. Myös taimia kannattaa tehdä hiukan ylimääräisiä, jotta heikosti kasvaneet tai jonkin kasvitaudin vaivaamat taimet voi heittää pois.

 

Onko lajikkeella väliä?

Lajikkeeksi kutsutaan saman viljelykasvin (esim. nauris) eri kantoja tai kasvinjalostuksen lopputulosta esim. ‘Enon Kanta’ tai ‘Petrovsky’. Kullakin lajikkeella on omat erityispiirteensä, kuten väri, muoto tai kasvuaika.

Lajikevalinnan tärkeys riippuu täysin viljelykasvista: lehtikaalin kaikki lajikkeet menestyvät meillä hyvin, kun taas vain harva sokerimaissilajike ehtii valmistua maassamme ollenkaan. Väärä lajikevalinta voi siis tuhota koko sadon vaikka kasvuolosuhteet olisivat kunnossa.

Suomen viljelyolosuhteissa on kaksi erityispiirrettä: lyhyt ja viileä kasvukausi sekä erityisen pitkä päivä kesällä. Pitkä päivä aiheuttaa joissakin vihanneksissa kukkimista, joka tuhoaa sadon yleensä kokonaan tai muuttaa sen pahanmakuiseksi. Myös tämä täytyy huomioida sopivia lajikkeita valitessa, ja osaa vihanneksista ei voida viljellä keskikesällä lainkaan.

Kasvukauden pituus ja keskimääräinen lämpötila riippuvat täysin paikkakunnasta. Ahvenanmaa on lauhaa ja lämmintä seutua, jossa menestyvät lähes kaikki vihannekset, kun taas Pohjois-Suomessa voidaan menestyksellä viljellä vain muutamia lajeja. Oman paikkakunnan rajoitteet selviävät kokeilemalla ja kysymällä paikallisten viljelijöiden kokemuksia. Lämpöä voidaan lisätä käyttämällä harsoja, muovitunneleita tai kasvihuoneita.

Vihannesten lajikekuvauksissa tai pussien etiketeissä kerrotaan yleensä lajikkeesta jotakin, mutta lähes aina pelkästään hyviä puolia, etenkin kuluttajakaupassa.

Kun valitset lajikkeita, ota huomioon nämä seikat:

Keräkaalit: Varhaiset lajikkeet valmistuvat nopeasti. Vain varastolajikkeet säilyvät kellarissa pitkälle talveen. Yleensä kaikki lajikkeet ehtivät Suomessakin valmistua esikasvatettuna ehkä pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Eroja on myös maussa, muodossa ja käyttökohteissa.

Ruusukaali: vain varhaiset lajikkeet ehtivät valmistua maassamme lainkaan, ja nekin vain esikasvatettuna.

Lehtikaali: yleensä kaikki lajikkeet onnistuvat hyvin.

Kyssäkaali: lähes kaikki lajikkeet onnistuvat ainakin jotenkuten, eroja on puisevuudessa ja halkeiluherkkyydessä.

Parsakaali: suosittelen Suomen oloissa yleisesti käytettyjä lajikkeita. Eroja on etenkin siinä, tekeekö kasvi jälkisatoa vai yhden kukinnon. Aikaisuudessa on eroja.

Kukkakaali: vältä kovin myöhäisiä lajikkeita.

Porkkana ja punajuuri: Varhaiset lajikkeet valmistuvat nopeasti. Vain varastolajikkeet säilyvät kellarissa pitkälle talveen. Yleensä kaikki lajikkeet ehtivät.

Kesäkurpitsa ja avomaan kurkut: yleensä kaikki lajikkeet onnistuvat ainakin kohtuullisesti. Osa kurkuista ei siedä muita lajikkeita samalla pellolla tai kasvihuoneessa.

Kasvihuonekurkut: Ammattituotannon pitkät kasvihuonekurkut voivat vaatia tarkempia kasvuolosuhteita, kuin avomaankurkut tai ns. lavakurkut, jotka ovat puolipitkiä ja kestäviä.

Salaatit ja muut lehtivihannekset: yleensä kaikki lajikkeet onnistuvat. Kovin erikoiset ammattilajikkeet voivat vaatia tarkempia kasvuolosuhteita. Eroja on myös maussa, taudinkestävyydessä ja säilyvyydessä.

Yrtit: valtaosassa yrttejä ei tunneta lainkaan lajikkeita, joten ostopaikalla ei ole suurta merkitystä.

Sipuli: kaikki Suomessa myytävät sipulinistukkaat ovat sopivia lajikkeita. Siemenestä kannattaa kasvattaa vain tiettyjä erikoissipuleita, koska tavallisen sipulin tuottaminen siemenestä kestää kaksi vuotta.

Pinaatti: valitse lajikkeita, jotka eivät kuki herkästi, sillä kukinta tuhoaa sadon kokonaan. Uudenseelanninpinaatti eli lamopinaatti on täysin erisukuinen, mutta samaan tapaan käytettävä kasvi, joka on jatkuvasatoinen eikä kärsi kukkimisesta.

Melonit: vain kaikkein varhaisimmat lajikkeet ehtivät valmistua maassamme lainkaan ja nekin yleensä vain kasvihuoneessa, tunnelissa tai esikasvatettuna todella lämpimällä rinteellä.

Tomaatti ja paprika: vaativat yleensä kasvihuoneen. Ammattilajikkeet voivat vaatia tarkempia kasvuolosuhteita. Eroja maussa, menestymisessä, sadon määrässä ja tautiherkkyydessä on paljon, ja lajikkeita on tarjolla valtavasti.

Chilit: vaativat kasvihuoneen. Valtaosa lajikkeista on helppoja viljellä, mutta maussa on suuria eroja.

Sokerimaissi: vain varhaiset tai hyvin varhaiset lajikkeet ehtivät valmistua maassamme, ja pohjoisessa eivät mitkään. Lyhyttä kesää ei voi kompensoida pidemmällä taimikasvatuksella, koska maissin juuristo on herkkä istutukselle. Valitse lajike, jonka valmistumisaika on 70-80 vrk.

Talvikurpitsa: Vain kestävimmät lajikkeet menestyvät maassamme. Valitse maxima-lajikkeita varmistaaksesi sato. Lajikkeiden mauissa on eroja ja säilyvyydessä valtavia  eroja.

 

Siementilaukset

Suomessa ei juurikaan tuoteta muita siemeniä kuin perunan ja viljojen sekä nurmen siemeniä. Lähes kaikki vihannesten siemenet tuotetaan Euroopassa, ja myös suomalaiset siemenkaupat ostavat ne sieltä. Kaupallinen siemen on laadukasta, valvottua, sen itävyys tutkitaan ja lajikkeet pitävät paikkansa.

Siementen kerääminen kaupan vihanneksista tai omista kasvateista voi tuntua houkuttelevalta, mutta kannattaa muistaa, että tällöin siementen laatu ja lajike voivat olla miltei mitä hyvänsä. Oman kasvihuoneen ‘Arianne F1’ -paprikan siemenistä ei kasvakaan enää seuraavana vuonna ‘Arianne F1’ -paprikoita, jos huoneessa viljellään mitään muita lajikkeita, sillä ristipölytyksen tuloksena lajike ja sen ominaisuudet katoavat. Uusi risteymä voi olla hyvä, tai todella huono. Parhaista risteytyksistä on kuitenkin jo tehty kaupallisia lajikkeita, joten on melko epätodennäköistä, että kotiristeytys olisi kaupan lajikkeita parempi. Siemenet eivät ole kalliita, joten sadon ja sen laadun varmistamiseksi suosittelen erittäin lämpimästi aina, tai vähintään alkuun, käyttämään ostosiementä. Lajikejalostuksessa on huomioitu myös satoisuus, maku, koko ja taudinkestävyys. Jos haluaa kerätä omia siemeniä, on syytä tutustua lajikohtaisesti siementen keruuvaatimuksiin ja ristipölytystaipumuksiin.

Siemenet kannattaa tilata ajoissa, sillä niiden toimitus kestää etenkin kevään kiireaikaan. Sopiva siementilausaika on tammi-helmikuussa, maaliskuussakin vielä ehtii.

EU:n alueelta saa tilata vihannesten siemeniä vapaasti. EU:n ulkopuolelta ei enää saa tilata mitään siemeniä ilman kasvin terveystodistusta, joka on sen verran kallis, ettei pienviljelijöiden kannata sellaista hankkia.

Siemeniä voi tilata ja ostaa ainakin seuraavista paikoista. Mielipiteet siemenkaupoista perustuvat vain ja ainoastaan allekirjoittanee omiin kokemuksiin.

 

Bingenheimer saatgut

Saksalainen luomu- ja biodynaamisten siementen toimittaja. Laadukkain siemenkauppa, jonka tiedän. Siemenet ovat suuria ja itävyys erinomainen. Vaikka laatu on ammattilaistasoa, myös pieniä kuluttajapakkauksia myydään. Edullinen. Nopea ja luotettava toimitus, kotisivut myös englanniksi. Hyvä valikoima luotettavia käyttölajikkeita. Koska kauppa on saksalainen, kaikki lajikkeet eivät menesty Suomessa.

 

Hyötykasviyhdistys

Laadukas kotimainen siementoimittaja. Laaja valikoima ja kohtuulliset hinnat. Vain kuluttajapakkauksia. Toimitus voi olla hidasta keväisin.

 

Exotic Garden

Myy sekalaisesti kaikkia toimittajien ja pakkaajien siemeniä, joten laatu voi olla mitä hyvänsä. Ei kovin edullinen, mutta valtava valikoima sisältää myös erikoisuuksia. Toimii Suomessa. Kaikki lajikkeet eivät sovellu Suomessa viljeltäviksi.

 

Runåbergs Fröer

Ruotsalainen lähinnä luomusiementen toimittaja, nettikauppa ruotsiksi ja englanniksi. Hyvä valikoima kuluttajapakkauksia, mutta myös isompia. Melko laaja valikoima.

 

Markettien siemenet

Marketeissa ja puutarhaliikkeissä myydään paljon kuluttajapakattuja siemeniä eri tuottajilta. Lajikevalikoima vaihtelee suuresti, yleensä se on aika suppea yhden vihanneksen kohdalla, ja siementen laatu on kokonaan kiinni toimittajasta. Lajikkeet eivät aina ole Suomen oloihin parhaiten sopivia, ja usein niitä ei ilmoiteta ollenkaan. Usein pusseissa on ollut myös väärän lajikkeen siemeniä.

 

Siemenvesa

Kohtuullinen lajikevalikoima eri pakkaajien siemeniä. Edullinen. Lajikkeet sopivat Suomen olosuhteisiin. Osa voi olla peitattuja, eikä niistä välttämättä ilmoiteta kotisivuilla.

 

Puutarhaliike Helle oy

Ammattipuolen siemenkauppa, mutta muutamia kuluttajapakkauksia on saatavilla. Todella hyvälaatuinen siemen ja varmat, hyvät lajikkeet, mutta valtaosa pakkauksista on todella suuria. Suppea valikoima pienempiä pakkauksia.

 

Maatiainen

Vanhojen perinnelajikkeiden siemeniä. Iso osa siemenistä on harrastelijoiden itse keräämiä Suomesta.

 

Tomatofifou

Laaja valikoima tomaatteja, munakoisoja ja parikoita.

 

Impecta

Laaja valikoima sekä hyötykasvien että koristekasvien siemeniä. Pienet pakkauskoot ja melko hinnakas.

 

Sipulinistukas on pikkuruinen sipuli, joka kasvaa kesän aikana suureksi. Näitä ja siemenperunaa myyvät puutarhaliikkeet ja marketit, ja ne kannattaa ostaa sieltä. Siemenperuna kannattaa ostaa heti sen ilmaannuttua kauppoihin, sillä se kärsii pitkästä säilytyksestä marketeissa. Valkosipuli lisätään kynsistä, ja se kannattaa istuttaa syksyllä. Maa-artisokka lisätään mukuloista, ja se istutetaan keväällä tai syksyllä. Bataatin kasvatukseen sopivat kaupan bataatit, jotka istutetaan ruukkuun helmi-maaliskuussa, ja joista kasvavat versot irrotetaan ja kasvatetaan taimiksi kevään aikana. Luomubataatti itää varmimmin.
Piparjuurta voi ostaa sellaisenaan kaupan heviosastolta ja istuttaa maahan keväällä.

 

 

Viljelyä kannattaa suunnitella etukäteen

Monet vihanneslajit tuottavat satoa tietyssä iässä, eli tietyn ajan kuluttua kylvöstä tai istutuksesta (esim. kaalit). Toiset puolestaan tuottavat satoa jatkuvasti koko kesän ajan, kunnes olosuhteet lopettavat sadon (esim. tomaatti). Jatkuvasatoisten kasvien satokausi kannattaa maksimoida niin, että kasvit esikasvatetaan, istutetaan pellolle tai kasvihuoneeseen heti kun säät sallivat, ja niiden tuotosta nautitaan syksyyn saakka.

Kasveja, jotka tekevät vain yhden sadon, voidaan usein viljellä porrastetusti. Mikäli haluat parsakaalia pitkin kesää syksyyn saakka, kannattaa kylvöt ja istutukset tehdä useammassa erässä. Näin sinulla on pellolla aina eri-ikäisiä kasveja, jotka valmistuvat eri aikaan, ja satokausi on pitkä ja tasainen.

Muutamat kasvit ovat hyvin tarkkoja päivän pituudesta, ja niiden viljely onnistuu vain tarkalleen tiettyyn aikaan vuodesta. Tällaisia kasveja ovat mm retiisi, fenkoli, pinaatti (ei kuitenkaan lamopinaatti), kiinankaali ja jotkin kyssäkaalit. Näitä voidaan viljellä yleisesti ottaen alkukesästä ja loppukesästä, mutta keskikesällä ne virittyvät kukkaan ja sato voi tuhoutua kokonaan. Vihanneskohtaisiin kylvöaikatauluihin palaamme seuraavassa osiossa.

Lisäksi muutamat vihanneslajit, kuten jotkin kurkut sekä miltei kaikki sokerimaissit, eivät siedä muita saman lajin mutta eri lajikkeen kumppaneita samalla pellolla. Tämä johtuu siitepölystä. Kun tällaisen vihanneksen kukka pölyttyy sen omalla siitepölyllä, kaikki sujuu hyvin ja sato on maukas, mutta jos kukkaan eksyy toisen lajikkeen siitepölyä, sadosta voi tulla pahan makuinen. Tästä syystä esim. eri sokerimaissilajikkeita tulee viljellä vähintään 100 m etäisyydellä toisistaan, sillä kasvi on tuulipölytteinen. Varminta on viljellä vain yhtä sokerimaissilajiketta/vuosi. Tämä mainitaan yleensä, mutta ei aina, siemenen myyntitekstissä tai etiketissä.

Viljelyn suunnitteleminen paperille ennen sen alkamista kannattaa. Viljelysuunnitelman ei tarvitse olla monimutkainen eikä yksityiskohtainen, mutta se auttaa hahmottamaan kesän viljelyaikataulua ja määriä. Viljelysuunnitelma voi näyttää esimerkiksi tältä:

 

Viljelysuunnitelmasta voit helposti tarkistaa että olet muistanut hankkia ja kylvää kaikki vihannekset, voit laskea esikasvatettavien taimien määrät ja tarkistaa kylvöpäivät. Myös kasvukauden aikana kannattaa tehdä muistiinpanoja esimerkiksi kylvöjen ja istutusten ajankohdista, sekä sadon valmistumisesta. Näin saat hiottua viljelyaikataulut juuri omalle tontillesi sopiviksi.

Halutessaan voi myös tehdä karttaa omasta peltoalueesta, ja sijoitella sinne eri paikkoihin vihanneksia niille parhaiten sopivien olosuhteiden mukaan: porkkanat multavaan paikkaan, kurpitsat lämpimälle paikalle ja kaalit savisempaan kohtaan. Kokemus opettaa, mitkä vihannekset menestyvät milläkin osalla viljelymaita. Kartan avulla voit sijoittaa harsotettavat kasvit lähekkäin ja käyttää niillä yhteisiä harsoja. Suunnittelua voi tehdä talvella, ja se nopeuttaa keväällä itse viljelytöiden kiireistä aikaa. Kartan avulla voit myös arvioida, minkä verran vihanneksia pellolle mahtuu. Seuraavana vuonna kartta toimii hyvänä muistilappuna viljelykierron kannalta.

Viljelykartta voi näyttää esimerkiksi tältä:

 

Puutarhanhoito on ikuista oppimista ja haasteiden ratkaisemista, mutta onnistuessaan palkitsee puutarhurin maukkaalla oman maan sadolla. Myös vuodet ovat erilaisia. Viileänä vuonna menestyvät kaalit, lämpimänä kurpitsat. Monipuolinen viljely takaa sen, että aina vähintään jotkin lajit menestyvät hyvin.