Puutarhakurssi

Osa 4: Kasvukauden aikaiset hoitotyöt, sadonkorjuu ja varastointi

Teksti ja kuvat: Puutarhuri Jonna Kumpulainen

 

Tässä osiossa opiskelemme kasvukauden aikaisia hoitotöitä ja niiden erilaisia vaihtoehtoja. Määritämme eri satokasvien sopivat sadonkorjuuajat ja varastointiolosuhteet. Kartoitamme myös säilöntää, sillä haluammehan nauttia kasvimaamme tuotoksista mahdollisimman pitkän ajan.

 

Kasvuston tarkkailu

Viljelykasvien kasvun ja kehityksen, voinnin ja ulkonäön tarkkailu on ehkä tärkein kasvukaudella tehtävä työ. Havainnoinnin avulla opit tunnistamaan kasvien normaalin kehityksen ja poikkeukset siinä, näet ajoissa kasvitautien ja tuholaisten merkit, sekä oireet lannoitepuutoksissa ja voit ryhtyä korjaaviin toimiin heti.

 

Kasvitaudit

Tärkein keino ehkäistä kasvitauteja on vuoroviljely. Jos samalla paikalla viljellään monta vuotta samaa kasvilajia tai kasvisukua, voi maassa runsastua tämän kasvin ominaiset taudit ja tuholaiset. Usein ne säilyvät maaperässä talven yli. Jotkin taudit pitävät isäntäkasvinaan useita lajeja. Kasvitauteja on suuri määrä, eikä taudin tarkka määrittely välttämättä ole edellytys sen torjumiselle. Kasvitaudit voivat siirtyä taudista riippuen veden, maa-aineksen, työvälineiden, ilman tai kasvinosien välityksellä. Jo puhjenneisiin kasvitauteihin on kotipuutarhurilla ja luomussa vähän keinoja vaikuttaa. Leviämistä voi estää pitämällä huolta työvälineiden puhtaudesta, ja hävittämällä saastuneet kasvinosat. Jos maassa selkeästi on taudinaiheuttajaa, joka turmelee satokasveja useana vuonna, on koko lohko syytä laittaa esim heinälle pariksi vuodeksi, jotta tauti katoaa. Toinen vaihtoehto on vilhellä lohkolla vain sellaisia satokasveja, joihin tauti ei pysty tarttumaan. Kaalikasveja tuhoava möhöjuuri saattaa säilyä maassa ilman isäntäkasvia jopa 10 vuotta.

Oma ryhmänsä ovat varastotaudit, jotka iskevät juurikkaisiin varastossa. Nostettaessa sato saattaa näyttää moitteettomalta, mutta myöhemmin varastossa juurikkaat tai mukulat mätänevät, tai niihin muodostuu sienimäisiä kasvustoja. Varastotaudit tulevat varastoon juurikkaiden ja maa-aineksen mukana, eli saastuminen tapahtuu yleisimmin jo pellolla. Varastotauteja voi ehkäistä hyvällä viljelykierrolla ja puhtailla nosto- ja säilytyskalustolla. Jos epäilet varastotautien esiintymistä, jaa sato useampaan erään erilleen toisistaan. Näin taudin leviäminen varastossa hidastuu. Tarkkaile satoa varastossa, ja poista huonoksi menneet erät. Pyri käyttämään nopeasti varastotautien tartuttamat mutta vielä moitteettomat juurikkaat.

 

Tuholaisongelmat

Tuholaiset, eli lähinnä tuhohyönteiset voivat vaivata vihanneksia koko kasvukauden. Valtaosa niistä on lajispesifejä, eli ne vahingoittavat vain tietyn lajin tai suvun kasveja. Jotkin tuholaiset eivät juurikaan haittaa kasveja, kun taas toiset tappavat ne kokonaan tai tuhoavat sadon.

Luomuviljelyssä tärkein keino puolustautua lentäviltä tuhohyönteisiltä on harso tai verkko. Se täytyy pitää yleensä kasvien päällä koko kasvukauden. Viljelykierto on tärkeää myös tuholaisten kannalta, sillä jotkin tuhohyönteiset talvehtivat maassa. Perhostoukkia voi pienillä viljelmillä usein torjua poimimalla toukat käsin pois.

Jos kasvi on pahoin vaurioitunut, kannattaa nopeakasvuisten kasvien kohdalla uusintakylvöä harkita. Voi myös kokeilla nokkoskeitettä, tuhkaa tai muita myrkyttömiä konsteja. Kaupasta on saatavilla myös luomutuotantoon hyväksyttyä kasveista valmistettua tehokasta pyretriinivalmistetta.

Isompia tuholaisia, peuroja ja jäniksiä vastaan, auttaa lähinnä kasvimaiden aitaus ja joskus harsotus. Myyriä ja vesiyyriä vastaan on vaikea puolustautua.

 

Tavallisimmat ongelmat ja huomiot hoitotoimissa kasvukaudella kasvilajeittain:

Peruna

Perunalla on suuri määrä erilaisia kasvitauteja, etenkin sienitauteja, joista iso osa leviää kasvustoon joko maaperästä tai saastuneen siemenperunan mukana. Tästä syystä on tärkeää vaihtaa perunan viljelypaikkaa mielellään vuosittain ja käyttää tervettä siemenperunaa. Loppukesällä perunaan usein iskee ilmalevintäinen perunarutto, joka vie lehdet ja varret. Eri lajikkeilla on suuria eroja rutonkestävyydessä, eli kannattaa valita rutonkrestäviä lajikkeita, jos tauti on ongelmana. Vaikka naatisto kuolisi, sato on yleensä hyvälaatuinen ja voidaan nostaa varastoon.

Perunalla ei juuri ole tuholaisia. Peruna ei myöskään kärsi helposti kuivuudesta.

Kesällä peruna kannattaa mullata. Tällä tarkoitetaan mullan tai katteen lisäämistä perunakasvuston juurelle. Se suojaa kehittyviä perunoita vihertymiseltä ja parantaa satoa.

Porkkana

Porkkanan tuholaisongelmat ovat usein paikallisia, jossakin niitä esiintyy paljon ja toisaalla ei juuri lainkaan. Lentäviä tuholaisia vastaan suojaudutaan harsoin, mutta maassa talvehtivat tuholaiset torjutaan vain vaihtamalla viljelypaikkaa tarpeeksi usein. Porkkana ei yleensä tarvitse täydennyslannoitusta. Porkkana on pikkutaimena herkkä mekaaniselle vioitukselle, joten kitkentä ja harvennus kannattaa tehdä varoen.

Punajuuri

Punajuurella ja sen eri värimuodoilla ei yleensä ole tuholaisia. Punajuuri tarvitsee riittävästi vettä kehittyäkseen normaalisti. Yleisimmät vioitukset johtuvat ravinnepuutoksista.

Kaalit

Kaalit tarvitsevat runsaasti ravinteita, joten täydennyslannoitus esim kerran kasvukaudella on hyödyllistä. Itse käytän kanankakkaraetta juurelle ripoteltuna. Kaaleilla on runsaasti tuholaisia, joten harsojen tai verkkojen käyttö on välttämätöntä. Harsot täytyy laittaa heti kylvön tai istutuksen jälkeen ja pitää kasvuston päällä mieluiden sadonkorjuuseen asti. Lehtikaalit pärjäävät tuholaisia vastaan paremmin, kiinankaali heikoiten.

Tomaatti

Tomaatilla on vähän tuholaisia, mutta sitä vaivaavat usein ravinnepuutokset. Tomaatti on paljon lannoitusta vaativa kasvi, jota on syytä täydennyslannoittaa kasvukaudella. Jos uusi kasvu on honteloa tai siinä on värimuutoksia, on lannoitusta syytä lisätä. Vanhat lehdet menettävät normaalisti väriään, kellastuvat, ja niihin voi tulla pilkkuja. Vanhimpia ja huonokuntoisimpia alimpia lehtiä voi poistaa.

Tomaatista kannattaa poistaa myös sivuversoja eli varkaita. Varas on oksanhangasta lähtevä verso, ja ne kannattaa poistaa mahdollisimman pieninä. Varkaita on hyvä poistaa runkotomaateista, eli lajikkeista, jotka kasvavat pituutta latvasta koko kasvikauden. Pensastomaateista varkaita ei tarvitse poistaa, sillä niiden kasvutapa on pensasmainen, eli päättyvä. Varkaiden poiston tarkoitus on pitää kasvusto ilmavana ja estää pusikoitumista. Runkotomaatteja tuetaan sitä mukaa kun ne kasvavat.

Yleisin tomaatin kasvitauti on latvamätä, joka aiheuttaa mustia kohtia hedelmiin. Tämän aiheuttaa kalsiumin puutos, tai liian vähäinen kastelu, jolloin kalsium ei pääse liikkumaan kasviin tarpeeksi. Puutarhakalkin ja/tai kastelun lisääminen auttaa.

Kurkku

Kurkku tarvitsee kasvukaudella runsaasti vettä ja kohtalaisesti lannoitusta. Sillä ei juurikaan ole tyhohyönteisiä, jotka uhkaisivat satoa. Yleisin tuholainen on vihannespunkki, joka vaivaa etenkin kuivassa ilmassa kasvavia kasveja. Kurkusta voi poistaa varkaita, jos ei halua kurkun pusikoituvan, mutta välttämätöntä tämä ei ole. Latvaa ei katkaista. Kurkun hedelmät kasvavat nopeasti, joten satoa on syytä korjata lähes päivittäin. Loppukesällä kurkkuihin iskee yleensä härmä, harmaa pölymäinen kasvitauti, joka ilmenee ensin lehdissä täplinä ja myöhemmin peittää ne kokonaan. Härmän torjunta on vaikeaa ja se yleensä lopettaa satokauden, etenkin kosteissa oloissa.

Kurpitsat

Kurpitsoilla ei juurikaan ole tuholaisia. Voimakaskasvuiset kurpitsat myös varjostavat lehtillään niin hyvin, ettei rikkatorjuntaa välttämättä tarvita. Kurpitsat tarvitsevat todella runsaasti ravinteita, joten niitä kasvatetaan usein kompostiaumoissa. Jos kurpitsaa kasvattaa peltomaassa, täytyy kasveja lannoittaa riittävästi ja täydennyslannoitus muutaman kerran kesässä on paikallaan. Kurpitsoilla esiintyy joitakin varastotauteja, joten satoa kannattaa tarkkailla varastossa ja käyttää kurpitsa nopeasti jos pehmeitä kohtia ilmenee.

Paprika ja chilit

Myös paprika tarvitsee kasvukaudella riittävästi lannoitusta, ja liian vähäinen kastelu tai kalsium voi aiheuttaa mustaa latvamätää hedelmiin. Paprikasta ei tarvitsen poistaa lehtiä tai sivuversoja, eikä katkaista latvaa. Tukeminen voi olla tarpeellista. Paprikalla ei juuri esiinny tuhohyönteisiä.

Silpuli ja valkosipuli

Sipulia ja valkosipulia vaivaavat lähinnä sipulikärpäsen toukat, jota voi ehkäistä vaihtamalla sipulikasvien viljelypaikkaa riittävän usein.

Valkosipuli vaatii enemmän ravinteita, joten sille täydennyslannoituksesta on hyötyä. Keskikesän jälkeen valkosipuli muodostaa kukkavanoja. Ne voi poistaa ja käyttää ruuanlaitossa. Niiden poistaminen ei ole välttämätöntä, ja niistä saa itusilmuja, joista valkosipulia voi lisätä, joskin hitaammin kuin kynsistä.

Maissi

Maissi pitää lämmöstä, ja hyötyy myös täydennyslannoituksesta. Jos maissin kukinta osuu kovin kuivalle kaudelle, kannattaa se ainakin kerran sadettaa päältäpäin niin, että koko kasvi kastuu. Tämän edesauttaa pölyttymistä ja tähkien muodostusta. Maissia eivät yleensä vaivaa tuholaiset.

Lehtivihannekset

Lehtivihannekset, etenkin pinaatti, eivät kestä voimakasta lannoitusta, joten ne eivät tarvitse lisälannoitusta kasvukaudella. Riittävästä ja tasaisesta kastelusta tulee huolehtia, jotta lehtivihannesten maku pysyy hyvänä ja ne eivät virity kukkaan. Lehtivihanneksia voivat vaivata perhostoukat ja etanat tai kotilot sekä muutamat kasvitaudit.

Yrtit

Yrtit eivät tarvitse lisälannoitusta kasvukaudella, mutta riittävästi vettä ne tarvitsevat, koska kuivuudessa maku kehittyy kitkeräksi. Monet yrtit ovat myös herkkiä rikkakasveille, joten rikkatorjunnasta täytyy huolehtia. Yrttien maittavuus tuhohyönteisille riippuu lajista, toiset lajit syödään herkemmin ja toisiin ei kosketa. Usein asialla ovat perhostoukat, joita voi torjua vaikka käsin nyppimällä.

Herneet ja pavut

Pavuilla ei ole paljon tuholaisia, lähinnä etanat nakertavat niitä satunnaisesti. Herneen yleisin tuholainen on hernekääriäisen toukat. Herne ja papu sitovat ilmasta typpeä, joten ne eivät tarvitse lisälannoitusta kasvukaudella. Pavut kestävät hernettä paremmin kuivia kausia. Herneet ja kiipeävät pavut kuten salkopavut tulee tukea, jotta kasvusto ei kaadu. Tukemiseen sopivat erilaiset aidat, verkot, narut ja kepit.

 

 

Kuva tomaatin varkaasta. Varas on sivuverso, joka kasvaa lehtihangasta.

 

Kastelu

Pääosan vihannesmaan kastelusta hoitaa toivottavasti taivas. Kuivina kausina kuitenkin lisäkastelu on tarpeen ja kasvihuoneessa tietysti koko ajan. Kastelu tehdään aina joko illalla tai sateella. Aivan oikein, paras kastelusää on pieni sadesää, kun ennusteessa ei kuitenkaan luvata vettä riittävästi maan kunnolliseen kastumiseen. Sadesäällä vettä haihtuu mahdollisimman vähän ilmaan ja se imeytyy hyvin maahan. Jos sadesäätä ei ole tarjolla, kannattaa kastella mahdollisimman myöhään illalla. Etenkin aurinkoisella säällä päiväsaikaan iso osa kasteluvedestä haihtuu, varsinkin sadettimella kasteltuna. Kastele mielummin harvoin ja paljon, kuin usein ja vähän. Kastelussa on tärkeää, että maa kastuu syvälle saakka. Näin kosteus myös pysyy maassa pidempään. Jos vain mullan pintakerros kastuu, kasvit kasvattajat juurensa hyvin pintaan, eivätkä kuivana kautena saa nostettua vettä syvältä. Pinnasta vesi myös haihtuu nopeasti pois. Katteet pitävät kosteuden maassa paremmin, mutta tietysti jonkin verran vettä kuluu myös katteen kastuiseen ennen kuin vesi tavoittaa pohjamaan.

Jos nostat kasteluvettä kaivosta tai otat sitä kylmästä vesijohdosta, täytyy veden antaa lämmetä ennen kastelua. Lämpimänä kesäpäivänä kylmä kaivovesi aiheuttaa kasveille lämpöshokin. Vesi voidaan nostaa saaveihin tai kuution säiliöön ja antaa lämmetä pari päivää ennen kastelua. Kerätty sadevesi tai purosta, lammesta tai järvestä nostettu vesi on sopivan lämpöistä kasteluun heti.

Kun kastelet etenkin pieniä taimia, käytä hajottajaa. Letkuihin on saatavana erilaisia pistooleita, joissa valittavina on erilaisia suuttimia tasaisesta suihkusta hienoon sumuun. Kastelukannussa on hajottaja yleensä mukana nokassa. Hajottaja hajottaa veden sateeksi, joka ei pöllytä maata ja kaiva pikkutaimia siitä ylös. Hyvin juurtuneita isoja kasveja voi kastella myös pelkällä letkulla.

Kasveja kastellaan silloin, kun sääennusteen puolesta on niin kuivaa, ettei taivaalta tullut vesi riitä. Maan kosteuden arviointiin on syytä käyttää kättä ja lapiota. Pintamaan kuivuus tai märkyys eivät kerro kasvin käytettävissä olevan veden määrästä. Kannattaa kaivaa ainakin 20 cm syvyinen kuoppa, niin näkee, miten kostea maa on syvemmältä. Kokeile maan kosteutta myös kädellä. Maa vaalenee kuivuessaan ja tummassa maa-aineksessa on yhä kosteutta jäljellä. Vedenpuute näkyy myös kasveissa. Etenkin suurilehtiset kasvit voivat roikuttaa lehtiä tai uusi kasvu voi olla kituliasta.

Harsoja ei tarvitse poistaa sateen ajaksi, sillä vesi menee harson läpi maahan. Jos sataa vain hyvin vähän, vesi jää harsoon ja haihtuu siitä, mutta pieni sade haihtuu samoin myös maan pinnasta.

Kasvihuoneen kastelu on oma lukunsa, sillä sinne ei luonnon vesi sada. Sama pätee muovitunneleihin. Erityisesti kurkku ja tomaatti vaativat paljon vettä, joten niiden kasvualusta on syytä pitää kunnolla kosteana. Kasvihuoneessa ja muovitunneleissa kasvualustan kosteutta seurataan kädellä kokeilemalla.

 

Lisälannoitus

Jotkin paljon ravinteita vaativat kasvit tarvitsevat lisälannoitusta myös kasvukaudella. Lisälannoitukseen voi käyttää esim kanankakkaraetta tai muuta luomulannoiteraetta, tai kotieläinten kuivikelantaa. Kaninlanta voidaan levittää sellaisenaan, muut lannat on syytä kompostoida ennen levitystä.

Kasvussa olevien kasvien multatilaan lannoitetta ei sekoiteta, jotta ei häiritä juurten kasvua. Lisälannoite annostellaan kasvin läheisyyteen maan pinnalle, mistä kasteluvesi huuhtoo ravinteet kasvin juurille.

Merkkejä lisälannoituksen tarpeesta voi olla kasvun hidastuminen tai hontelo kasvu riittävästä kastelusta ja lämmöstä huolimatta, kellertävä uusi kasvu kun tuhoeläimiä ei havaita, tai ravinnepuutoksista kertovat muut värimuutokset tai kasvuhäiriöt. Jos annat nestemäistä lisälannoitusta tai liotat lannoitetta veteen, anna lannoitus kosteaan maahan. Kuivana kautena kastele kasvit ensin, lannoittaa sitten nesteillä ja kastele päälle uudestaan. Näin kasteluvedestä ei tule liian väkevää. Raemaiset ja kuivikelannoitteet liukenevat hiljaksiin veden mukana. Avomaalla lisälannoitus riittää kerran tai kaksi kesässä annettuna.

Vähän ravinteita vaativat kasvit eivät tarvitse lisälannoitusta kasvukaudella, vaan siitä voi olla niille enemmän haittaa.

 

Rikkaruohojen hallinta

Jokaisella pellolla on rikkaruohoja, eikä niistä ole mahdollista eikä tarpeellistakaan päästä eroon täysin. Niiden kasvua täytyy rajoittaa riittävästi, jotta ne eivät kilpaile satokasvien kanssa ja heikennä niiden kasvua ja kehitystä. Erityisen tärkeää tämä on pikkutaimien kohdalla. Rikkatorjunta kannattaakin aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Yleensä pelto äestetään juuri ennen istutuksia ja kylvöjä, jolloin uudet rikat itävät samoihin aikoihin viljelykasvien kanssa, eivätkä saa näihin nähden etumatkaa.

Rikkakasvit jaetaan yksivuotisiin ja monivuotisiin eli kestorikkakasveihin. Ensimmäiset leviävät siemenistä ja toiset maassa olevista juurista. Jälkimmäisten torjunta on vaikeampaa ja ne ovat yleensä myös kooltaan suurempia.

Peltomaa on täynnä rikkakasvien siemeniä. Puhutaan siemenpankista. Kovin syvällä olevat siemenet eivät idä, eli aina kun maata käännetään, uusia siemeniä pääsee valoon ja ne itävät. Tästä syystä kateviljely vähentää itäviä rikkakasveja pitkällä aikavälillä. Riittävä katekerros tukahduttaa kaikkien rikkakasvien kasvua tehokkaasti, mutta katteen hankkiminen ja levittäminen on oma työnsä. Kovin pienille taimille katteita on vaikea laittaa.

Rikkaruohojen hallintaan on olemassa useita keinoja. Niistä perinteisin ja työläin on kitkeminen. Viljelykasvien taimien ollessa vielä pieniä on kitkeminen tehtävä varoen, jotta ei haitata viljelykasvin kehitystä. Kitkemisessä voidaan käyttää apuna erilaisia kuokkia ja haroja.

Tehokkaampia mekaanisia rikantorjuntamenetelmiä on useita. Pitkävarsikuokalla poistetaan etenkin yksivuotisia rikkoja riviväleistä joutuisasti. Samoin toimivat erilaiset työnnettävät harat. Itse olen käyttänyt voimakkaammille rikkakasveille myös siimaleikkuria, mutta tällöin on viljelykasveja varottava huolellisesti.

Satokasvien kasvaessa suuremmiksi etenkin suurilehtiset ja voimakaskasvuiset lajit peittävät rikkoja tehokkaasti itsekin. Alkukesästä rikkatorjuntaa tarvitaan paljon enemmän kuin loppukesästä.

 

Sadonkorjuu

Sadonkorjuu on mielestäni viljelyn aikaavievin osuus, ja varmasti se on hauskin. Oikean sadonkorjuuajan määrittäminen on tärkeää, jotta saadaan mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin säilyvää satoa. Eri kasvilajien sadonkorjuuajat eroavat toisistaan suuresti. Vuonankaali korjataan heti kun lehtiruusuke valmistuu, kun taas piparjuuri nostetaan mahdollisimman myöhään ennen maan jäätymistä ja monet kaalit vasta ensimmäisten hallojen jälkeen. Liian aikainen sadonkorjuu voi heikentää varastovihannesten säilyvyyttä. Liian myöhäinen sadonkorjuu saattaa tehdä samaa, tai sitten vihannekset pilaantuvat pellolle. Aikaa kuluu noston lisäksi sadon käsittelyyn, varastointiin ja säilömiseen.

Sadonkorjuu suositellaan tehtäväksi etenkin sipulien kohdalla kuivalla säällä.

 

Varastointi

Eri kasvilajeilla on hyvin erilaisia vaatimuksia varastointiolosuhteisiin nähden. Myös säilyvyysaika varastossa vaihtelee, ja tämän tiedostaminen auttaa vähentämään hävikkiä. Käytä nopeasti pilaantuvat vihannekset ensin ja pitkään säilyviä myöhemmin. Tarkkaile säännöllisesti varastossa olevaa satoa, jotta huomaat mahdollisen pilaantumisen ajoissa.

Ilmankosteus

Juuresten varastoinnissa on tärkeää huolehtia siitä, että juurikkaat eivät menetä kosteutta eli nahistu ja kuivu varastossa. Tämän voi toteuttaa useilla eri tavoilla oman mieltymyksensä mukaan. Yksinkertaisin keino on peittää juurikkaat muovilla tai säilyttää ne muovilaatikoissa tai -säkeissä. Muovi estää kosteutta poistumasta. Jätä kuitenkin aina pussit hiukan auki, jotta ilma vaihtuu ja liiallinen kosteus pääsee pois. Toinen keino on säilyttää juurikkaat hiukan kosteassa turpeessa. Kolmas keino on pitää kellarin ilmankosteus niin korkealla, ettei haihtumista tapahdu juurikkaista. Kosteutta voi nostaa sumuttamalla, tai pitämällä kellarissa laakeaa vesiastiaa tai märkää pyyhettä roikkumassa. Ilmankosteutta voi seurata ilmankosteusmittarilla.

Lämpötila

Oikea lämpötila on tärkein onnistuneen varastoinnin edellytys. Se vaihtelee suuresti eri vihanneslajeilla. Kellarissa joudutaan yleensä tekemään kompromissi eri vihanneslajien suhteen, sillä peruna säilyisi parhaiten noin +4 asteessa kun taas juurikkaille paras säilytyslämpötila olisi 0 astetta. Tärkeää on huolehtia, ettei kellari pääse menemään pakkasen puolelle, sillä kunnon jäätyminen tuhoaa juurikkaat.

Maakellarit ja maakuopat viilenevät yleensä syksyllä säiden mukaan. Viilennystä voi edesauttaa tuulettamalla kellaria yöllä. Jos kellari uhkaa mennä pakkaselle talvella, sinne kannattaa sijoittaa pakkasvahti. Lämpötilaa kannattaa seurata tallentavalla lämpömittarilla.

Valo

Myös valo vaikuttaa säilyvyyteen. Perunat pitäisi säilyttää täysin pimeässä, jotta ne eivät ala vihertyä. Vähänkin vihertynyt peruna on syömäkelvoton. Valo voi virittää muutakin satoa kasvamaan.

Etyleeni

Monet varastovihannekset ovat herkkiä etyleeni-nimiselle kaasulle, jota erittyy hedelmistä, etenkin omenoista. Älä varastoi omenoita samassa kellarissa juurikkaiden ja kaalien kanssa.

 

Sadonkorjuuajankohta, varastointiolosuhteet ja säilöntävinkit kasvilajeittain:

Peruna

Ensimmäisten perunoiden katsotaan olevan valmis nostettavaksi kun perunassa alkaa olla kukkia. Koenostoilla näkee perunoiden sopivan koon. Varastoperunan annetaan kasvaa pitkään, mutta varsistoa ja lehdistöä tulee tarkkailla, sillä perunarutto voi iskeä loppukesästä. Rutto aiheuttaa mustia kuivia laikkuja lehtiin ja näivettää lopulta myös varsiston. Jos ruttoa on näkyvissä, niitetään varsisto alas ja poistetaan lohkolta kokonaan, jotta tauti ei pääse mukuloihin. Tämän jälkeen odotetaan pari viikkoa, jotta perunan kuori paksuuntuu ja tämän jälkeen nostetaan mieluiten kuivalla säällä. Jos ruttoa ei esiinny, varsisto niitetään paria viikkoa ennen nostoa.

Peruna säilytetään täysin pimeässä, kuivumiselta suojattuna noin +4 asteessa. Mahdollisia varastotauteja tulee tarkkailla.

Porkkana

Syöntiporkkanoita voi nostaa kun porkkana on tarpeeksi suuri käyttöön. Varastoporkkana nostetan kun porkkanan kärki on pyöristynyt. Naatit katkaistaan noston yhteydessä ja nosto on helpointa kuivalla säällä. Nostettaessa varotaan kolhimasta porkkanoita. Talikko on hyvä nostoväline.

Parhaiten porkkana säilyy 0 asteen lämpötilassa kuivumiselta suojattuna. Myös parin asteen kellarilämpötila toimii hyvin.

Palsternakka

Koska palsternakka kestää kylmää hyvin, nostetaan se varastoon varsin myöhään, ennen kunnon yöpakkasia. Naatit katkaistaan noston yhteydessä, mutta juurenniska täytyy jättää ehjäksi.

Parhaiten palsternakka säilyy 0 asteen lämpötilassa huolellisesti kuivumiselta suojattuna, sillä se nahistuu herkästi.

Mukulaselleri

Mukulaselleri korjataan kun mukulan koko on kasvanut riittävän suureksi. Naatit katkaistaan noston yhteydessä ja myös juuret typistetään.

Parhaiten mukulaselleri säilyy 0 asteen lämpötilassa huolellisesti kuivumiselta suojattuna, sillä se nahistuu herkästi.

Punajuuri

Punajuuri voidaan nostaa, kun juuret ovat riittävän kokoisia. Naatit katkaistaan noston yhteydessä, mutta juurenniska täytyy jättää ehjäksi. Jos punajuuret pääsevät kasvamaan todella suuriksi, ne voivat muuttua puiseviksi.

Parhaiten punajuuri säilyy 0 asteen lämpötilassa huolellisesti kuivumiselta suojattuna. Myös +3 – +4 asteen säilytyslämpötila sopii punajuurelle.

Maa-artisokka

Maa-artisokka nostetaan vasta myöhään syksyllä, sillä se kasvaa pakkasiin saakka. Mukulat irrotetaan juurakosta ja säilötään muiden juurikkaiden tapaan.

Kaalit

Parsa- ja kukkakaalit korjataan, kun kukinto on kasvanut ja kukkakaalin suojuslehdet raottuneet. Kukinnot korjataan niiden ollessa tiiviitä. Myöhästynyt korjuu aiheuttaa kukkimisen, ja sadonmenetyksen. Kukka- ja parsakaalit säilyvät 0 asteessa parista viikosta kuukauteen, mutta varsinaisia varastovihanneksia ne eivät ole. Säilöminen kannattaa tehdä höyryttämällä tai kiehauttamalla kukinnot kevyesti ja pakastamalla ne. Myös parsa- ja kukkakaalin lehtiä voi hyödyntää ruuanlaitossa.

Keräkaalit korjataan kun kaali on kerinyt tiiviiksi, kiinteäksi ja napakaksi keräksi. Kerä ei saa olla löysä. Erikseen ovat varhaiskaalit, eli tuoreena syötävät lajikkeet ja varastolajikkeet, jotka säilyvät varastossa. Korjuun viivästyessä kaalit saattavat halkeilla. Kaalit kestävät jopa pakkasta, joten korjuu voidaan tehdä myöhäänkin. Keräkaali säilyy parhaiten 0 asteen lämpötilassa ja kuivumiselta suojattuna.

Ruusukaalit korjataan mahdollisimman myöhään syksyllä ennen yöpakkasia. Ne säilyvät 0 asteessa kuukauden pari, mutta pidempää säilytystä varten nekin kannattaa kiehauttaa ja pakastaa.

Kyssäkaali on kaaleista nopein ja se voidaan korjata syöntiin heti kun se on riittävän suuri. Liian suureksi päässyt kyssäkaali voi olla puiseva. Kyssäkaali säilyy 0 asteen lämpötilassa huolellisesti kuivumiselta suojattuna.

Lehtikaalia korjataan koko kasvukauden ajan tarpeen mukaan. Viimeiset lehtikaalit voidaan korjata myöhään syksyllä juuri ennen yöpakkasia. Sitä voidaan säilyttää 0 asteessa kuivumiselta suojattuna muutaman viikon. Talveksi lehtikaalia kannattaa säilöä silputtuna ja vakumoituna pakastimeen.

Lanttu ja nauris

Lanttu ja nauris voidaan korjata käyttöön heti kun ne ovat kooltaan riittävän suuria. Naatit poistetaan heti noston yhteydessä ja juurta lyhennetään.

Parhaiten lanttu ja nauris säilyvät 0 asteen lämpötilassa huolellisesti kuivumiselta suojattuna.

Silpuli ja valkosipuli

Varastosipuli on korjuuvalmis, kun sen naatit ovat kaatuneet. Sipulit nostetaan naatteineen ja jätetään aurinkoon päiväksi pariksi kuivumaan. Jos sadetta on luvassa, sipulit voivat kuivahtaa katoksen alla. Sitten naatti kierretään irti sipulista. Tämä sulkee sipulin kannan. Loppukuivaus tehdään kuivassa sisätilassa tai kuivurissa noin huonelämpötilassa. Sipuli säilytetään viileässä mutta kuivassa paikassa.

Valkosipuli on korjuuvalmis kun viitisen alinta lehteä on kuivahtanut. Sipulin kynnet eivät vielä saa alkaa erkaantua toisistaan. Sopivan ajankohdan määrittämiseksi voit tehdä koenostoja. Valkosipulit nostetaan naatteineen ja kuivataan ulkona varjossa viikon pari. Tämän jälkeen pehmeällä harjalla multa harjataan pois sipuleista. Loppukuivaus sisällä kuivassa tilassa. Vasta viimeiseksi, kun naatit ovat täysin kuivia, ne voi katkaista pois. Valkosipuli säilyy parhaiten kuivassa, viileässä paikassa ilmavasti pakattuna. Se säilyy myös huoneenlämmössä hyvin.

Valkosipuli istutetaan maahan mielellään syksyllä. Valitse sadostasi laadukkaita sipuleita, jotka ovat suuria ja joissa on useita kynsiä. Erottele kynnet ja istuta ne 10 cm välein noin 10 cm syvyyteen vasta myöhään syksyllä, ennen lumentuloa.

Maissi

Maissintähkät ovat kypsiä suunnilleen silloin, kun tähkän päästä lähtevä huiskilo on kuivunut. Tarvittaessa voi raottaa maissintähkän suojuslehtiä ja kurkistaa, onko tähkä jo värittynyt. Kypsät tähkät poimitaan juuri ennen käyttöä, sillä maissin maku kärsii jo lyhyestäkin säilytyksestä.

Säilömistä varten maissi kannattaa pakastaa. Maissit höyrytetään kokonaisina ja jyvät veistetään irti tähkästä ja pakastetaan.

Herneet ja pavut

Tuoreherneet poimitaan heti kun palot ovat pullistuneet. Pitkää säilytystä varten herneet riivitään paloista ja pakastetaan joko sellaisenaan tai hyvin nopeasti ryöpättynä.

Vihreinä syötävät pavut korjataan heti kun palko on kasvanut riittävän suureksi. Pienet palot ovat murempia kuin suuret. Vihreät pavut säilötään kiehauttamalla ja pakastamalla ne joko pilkottuina tai kokonaisina.

Kuivapapujen annetaan tuleentua varressa, ja ne kuivataan palkoineen lämpimässä ja kuivassa sisätilassa. Kuivat pavut riivitään paloista ja säilytetään kuivassa ja ilmavassa paikassa. Samoin toimitaan jos viljellään kuivahernettä.

Lehtivihannekset

Tavallinen pinaatti kerätään heti kun lehtiruusuke on kasvanut riittävän suureksi. Jos sadonkorjuu viivästyy tai sääolosuhteet ovat epäsuotuisat, pinaatti virittyy kukkaan ja sato on pilalla. Pinaatinlehdet säilyvät muovipussissa jääkaapissa muutaman päivän. Ne voi säilöä kevyesti ryöpättynä pakastimessa

Lamopinaatti on jatkuvakasvuinen kasvi, jonka suurimpia lehtiä voi kerätä läpi kesän, eikä sen kukkiminen vaikuta sadon laatuun. Säilytys ja säilöminen kuten pinaatilla.

Mangoldeista voidaan kerätä isoimpia lehtiä tai alasleikata koko kasvi kerralla. Säilytys ja säilöminen kuten pinaatilla.

Salaatit kerätään koko kerä kerralla, kun se on kasvanut riittävän suureksi. Jäävuorisalaatit korjataan kun kerä on kiinteä ja napakka. Jos sadonkorjuu viivästyy tai sääolosuhteet ovat epäsuotuisat, salaatit voivat virittyä kukkaan ja maku muuttuu kitkeräksi. Salaatit säilyvät jääkaapissa muovipussissa viikon pari.

Vuonankaali kerätään kun lehtiruusuke on kasvanut riittävän suureksi, ennen kuin kasvi virittyy kukkaan. Käyttö ja säilytys kuten salaateilla.

Yrtit

Valtaosaa yrteistä voi korjata pieniä määriä tarpeen mukaan koko kasvukauden ajan. Ne säilyvät parhaimpina kasvupaikallaan, mutta myös jääkaapissa muovissa muutamia päivä, kuivakat yrtit pidempäänkin.

Yrttejä säilötään yleisimmin kuivattuna ja pakastettuna. Kuivakoille yrteille kuten timjamille, meirameille ja salvialle sopii kuivaus ja basilika ja tilli säilyttävät parhaiten makunsa pakastettuna. Yrttejä ei ryöpätä ennen pakastusta. Kuivatut yrtit kannattaa säilyttää pimeässä ja kuivassa.

Paprika ja chilit

Paprikat ja chilit korjataan, kun niiden väri on täysin kehittynyt. Niitä voidaan käyttää myös vihreinä. Ne eivät yleensä jatka kypsymistään pöydällä, kuten tomaatti, vaan nahistuvat. Paprikat ja chilit säilyvät jääkaapissa viikon pari ja ne voidaan säilöä kuutioituna pakastimessa lämpimiä ruokia tai kastikkeita varten.

Tomaatti

Tomaatti kannattaa poimia aikaisintaan silloin, kun siinä on jo selvästi lopullista väriä. Tomaatti jatkaa kypsymistään pöydällä, joten myös kauden viimeiset vihreät tomaatit voi kypsyttää huoneenlämmössä loppuun. Tomaatit säilyvät parhaiten huoneenlämmössä ja niitä voidaan säilöä pakastamalla sellaisenaan, kuutoituna tai tomaattikastikkeeksi keitettynä.

Kurkku

Kurkku on yksi niistä vihanneksista, jotka syödään raakana. Kurkut voi siis kerätä heti kun koko miellyttää. Kellastumaan päässeen kurkun maku ja rakenne eivät ole enää hyvät. Kurkut säilyvät jääkaapissa muovipussissa viikon pari. Niitä säilötään useimmiten etikka- ja suolaliemiin.

Melonit ja vesimelonit

Sokerimelonien ja vesimelonien katsotaan olevan kypsiä kun hedelmä on lakannut kasvamasta kokoa ja hedelmää lähinnä oleva kärhö on kuivunut. Koputtaessa kypsän hedelmän ääni voi muuttua kumeaksi.

Säilyvyys riippuu paljon lajikkeesta, mutta melonit säilyvät huoneenlämmössä parista viikosta pariin kuukauteen.

Kesäkurpitsa

Kesäkurpitsa on yksi niistä vihanneksista, jotka syödään raakana. Mitä pienempi hedelmä on, sitä maukkaampi ja napakampi se on. Tästä syystä kesäkurpitsat kannattaa poimia ja käyttää pieninä.

Kovin kylmää säilytyslämpötilaa kesäkurpitsalle ei suositella, +10 olisi paras säilytyslämpötila. Kesäkurpitsaa säilötään joskus kurkun tapaan.

Talvikurpitsat

Talvikurpitsoiden korjuuajankohta ja käyttö riippuvat lajikkeesta, ja lajikkeita on valtavasti. Varsinaiset kovakuoriset talvikurpitsat saavat kypsyä halloihin saakka, ja kun halla vie lehdistön, on sadonkorjuun aika. Talvikurpitsaa kannattaa jälkikypsyttää ensin aurinkoisella seinustalla, mikäli yöpakkaset eivät uhkaa, ja sen jälkeen huoneenlämmössä noin kuukausi ennen käyttöä. Näin niiden maku paranee. Kurpitsa kehittää myös kovan kuoren, joka auttaa säilymään. Talvikurpitsat säilytetään huoneenlämmössä tai 10 asteessa, kuivassa paikassa. Parhaat lajikkeet säilyvät seuraavaan alkukesään saakka. Tarkkaile kurpitsoita säännöllisesti, ja jos huomaat pehmeän tai homeisen kohdan, veistä se reilusti pois ja käytä kurpitsa heti tai säilö soseena pakastimeen.

Pehmeämpikuoriset talvikurpitsat säilyvät lyhyemmän aikaa, myöskin huoneenlämmössä tai 10 asteessa. Jälkikypsytys ei ole välttämätön kaikilla lajikkeilla.