Puutarhakurssi

Osa 3: Avomaan istutukset ja kylvöt

Teksti ja kuvat: Puutarhuri Jonna Kumpulainen

 

Tervetuloa vihannesviljelykurssin kolmannelle osiolle. Tässä osiossa käsittelemme pellon valmistelua viljelyä varten, sekä kylvöjä ja esikasvatettujen taimien istutusta. Oikein muokattu ja hoidettu peltomaa tarjoaa kasveille parhaat mahdolliset kasvuedellytykset, ja oikein ajoitetut kylvöt ja istutukset takaavat mahdollisimman hyvän kasvuunlähdön ja pienentävät taimivaurioiden riskejä. Tuholaisten ja rikkakasvien torjunta aloitetaan heti, jolloin ne eivät pääse tekemään tuhojaan kasvustoissa.

 

Maan muokkaus ja pellon valmistelu

 

Maan hoito on pitkäjännitteistä puuhaa, ja aiemmin olemmekin paneutuneet viljelykiertoon ja viherlannoitukseen.

Pellot kynnetään lähes poikkeuksetta syksyisin, jotta pakkanen pääsee vaikuttamaan edullisesti murentamalla maata ja tappamalla rikkakasvien juuria. Etenkin savipelloilla syyskyntö on tärkeää. Kevätkyntöä voidaan harkita hiekkaisille maille. Jos syyskyntö on jäänyt tekemättä, voidan kyntö tehdä keväällä, mutta jatkossa se kannattaa tehdä aina syksyisin.

Hyvin pienillä aloilla kyntöä voidaan jäljitellä kääntämällä maa lapiolla, mutta yhtään isommille aloille kannattaa ottaa traktori ja kyntöaurat. Edullisinta tämä on joltakin lähiseudun viljelijältä tilattuna.

Jos kynnät itse, tässä muutama vinkki alkuun:

– pellon kannattaa olla kohtuullisen kuiva kynnettäessä. Märkänä syksynä erinomainen vaihtoehto on kyntää, kun pikkupakkanen on jäädyttänyt pellon pinnan. Märkä pelto tiivistyy helposti.

– aurojen kuuluu upota maahan kunnolla

– kynnettäessä ajetaan tarpeeksi hitaalla vaihteella, jotta maamassa kääntyy kauniisti

– kyntö tehdään koko pellon leveydeltä saman suuntaisesti, yleensä rinteen suuntaisesti, jotta vesi pääsee valumaan pois paremmin

– paras tulos saadaan, kun mahdollisimman vähän vihreää jää näkyviin kyntöviilujen väliin

 

Äestäminen tarkoittaa kynnöspellon rouhimista ja tasoittamista viljelykuntoon. Pelto äestetään tavallisimmin kolme kertaa, mutta mitä enemmän sitä muokataan, sitä pienemmiksi maakokkareet hajoavat. Myös äestyksen voi ostaa edullisesti joltakin paikalliselta viljelijältä. Kylvöt ja istutukset kannattaa tehdä mahdollisimman pian äestyksen jälkeen, jotta rikkakasvit eivät pääse itämään ennen viljelykasveja. Jos kylvöt venyvät esim. säiden vuoksi, voi olla syytä äestää vielä kerran juuri ennen kylvöjä.

Jos äestät itse, tässä muutama vinkki alkuun (joustopiikkiäes):

– äestä vasta kun maa on kuivunut riittävästi. Märkä maa tiivistyy helposti.

– säädä nostolaitteella äkeen korkeutta siten, että se ei kerää maamassaa mukaansa, mutta piikit uppoavat mahdollisimman syvälle

– ensimmäinen kierros täytyy ajaa hitaammin, mutta seuraavien kohdalla traktorilla saa olla nopeutta enemmän, jotta maakokkareet hajoavat tehokkaammin.

 

Monet vihannesmaat muokataan vielä äestyksen jälkeen jyrsimellä, jotta maasta saadaan erittäin kuohkeaa, hienojakoista ja tasaista. Tämä ei ole välttämätöntä kaikilla maalajeilla, ja jyrsimiä löytyy harvoilta tiloilta. Myös pienempiä käsijyrsimiä voi käyttää, mutta kevyemmät mallit eivät uppoa koviin maihin. Jyrsin levittää tehokkaasti juolavehnää rikkomalla sen juuria, joten juolan vaivaamilla pelloilla sen käyttöä kannattaa välttää.

Äestyksen tai jyrsinnän jälkeen peltomaa voidaan vielä muotoilla kohopenkeiksi tai harjuiksi kasvuolosuhteiden ja veden liikkumisen parantamiseksi. Helpoin tapa harjujen tekoon on perunanistutuskone.  Ylimääräinen sadevesi valuu harjuista hyvin pois, ja harjut on helpompi mullata (porkkana). Kohopenkkien edut ovat samankaltaiset, vesi ei jää niihin seisomaan, joten märillä mailla niistä on hyötyä. Ne keräävät myös lämpöä.

 

Traktorijyrsimellä muokattu pelto on kuohkea ja tasainen

 

Päältä tasattu harju on loistava kasvupaikka porkkanalle ja muille syväjuurisille juurikkaille. Harjuissa vesi ei seiso, ja nostaminen sekä multaaminen on helpompaa.

 

Joitakin vihannesmaita viljellään ilman kyntöä. Tämä edellyttää yleensä sitä, että monivuotisia rikkakasveja ei juuri ole, sekä katteiden käyttöä. Esimerkiksi juolavehnän vaivaamaan peltoon on kyntämättä hyvin vaikea istuttaa mitään, ja juolavehnä lähtee keväällä kasvuun ensimmäisenä ja haittaa viljelykasvien kasvua. Jos savi- tai hiekkamaita haluaa parantaa eloperäisellä aineksella, on se hyödyllistä kääntää kyntämällä koko ruokamultakerrokseen. Katteet helpottavat rikkakasvien hallintaa ja maatuvat katteet parantavat maan multavuutta ja rakennetta. Jos pelto on hyväkuntoinen, kestorikkakasveja ei juuri ole, maatuvaa katemateriaalia on käytössä tai kitkeminen ei tuota ongelmia, voi avomaalla viljellä myös ilman vuosittaista kyntöä. Jotkut käyttävät kevytmuokkausta ja toiset pelkästään katteita. Esim heinänviljelyn jälkeen suosittelen kuitenkin aina kyntöä ennen vihannesviljelyn aloittamista.

 

Viljelylaatikoissa viljeltäessä säästytään pellon muokkaukselta, ja rikkakasvien torjunta on ainakin alkuvuosina helppoa. Toisaalta laatikoihin usein ostetaan kasvualusta, ja niiden tarjoama pinta-ala on tietysti rajallisempi.

Viljelylaatikoita perustettaessa kannattaa niiden pohjalle asentaa aina juurimatto. Sitä saa puutarhakaupoista metritavarana kohtuuhintaan. Hyvälaatuinen juurimatto ei maadu, eli se kestää käytössä monta vuotta, ja estää kaikkien juurten pääsyn viljelylaatikkoon. Käytön jälkeen se on helppo hävittää. Se läpäisee vettä ja kaasuja hyvin, mutta lieroja se ei valitettavasti päästä lävitseen. Myöskään viljelykasvien juuret eivät läpäise juurimattoa, joten multakerroksen on oltava kasville riittävä. Jotkut käyttävät juurimaton tilalla maatuvia pahveja, sanomalehtiä tai villaa, mutta niistä myös juuret kasvavat nopeammin läpi.

Viljelylaatikot voidaan täyttää ostomullalla/turpeella, tai sekoittaa kasvualusta käyttämällä esimerkiksi peltomultaa, hiekkaa, turvetta ja kompostia. Jos käytetään peltomultaa, tulee sen mukana väistämättä myös rikkakasvien sienemiä. Jos käytät kuivike- tai luonnonturvetta, muista kalkita se huolellisesti. Mullat ja turvepohjaiset kasvuseokset on kalkittu valmiiksi.

Älä lisää laatikkoon puun oksia, haketta, purua tai sahajauhoa, sillä niiden maatuminen kestää pitkään ja syö tavattoman paljon typpeä, jolloin se ei ole kasvien käytettävissä. Ilmavuutta lisäämään sopivat paremmin esim. heinäsilppu ja olki.

 

Lavakauluksista tehtyjä viljelylaatikoita. Kuva Helka Pärssinen. 

Pellon kalkitseminen on tärkeää sopivan happamuuden saavuttamiseksi. Useimmat viljelykasvit ovat kotoisin etelämpää, jossa maa ei ole yhtä hapanta kuin Suomessa. Happamasta maasta kasvit eivät saa ravinteita käyttöönsä yhtä hyvin, kuin lähellä neutraalia olevasta. Oman pellon happamuutta voi määrittää kotitestien lisäksi viljavuusanalyysillä. Turvemaat ovat kaikkein happamimpia. Pelloille riittää yleensä kalkitseminen muutaman vuoden välein, ja kalkki kannattaa levittää ennen kyntöä, jotta se sekoittuu maa-ainekseen tasaisesti. Pienemmällä puutarhapalstalla kalkin voi sekoittaa maan käännön tai haraamisen yhteydessä. Kalkki liikkuu sadeveden mukana maassa heikosti, joten siksi sekoittaminen on tärkeää. Kalkkia poistuu pellosta aina sadon mukana.

Perunalle ja punajuurelle liika kalkitus ei ole hyväksi.

Kalkin sijaan voidaan samaan tarkoitukseen käyttää myös puuntuhkaa, mutta tuhkan vaikutus ei ole yhtä voimakas. Tuhkan pH-lukua nostava vaikutus on noin 66% vastaavan kalkkimäärän vaikutuksesta. Tuhkassa on joitakin ravinteita, joita kalkissa ei ole, mutta se saattaa sisältää myös haitallisia raskasmetalleja. Kalkitus ennaltaehkäisee joitakin kasvitauteja.

Sopiva maan pH-arvo useimmille vihanneksille on 6-7. Kalkin annostelu riippuu pellon maalajista ja happamuudesta. Karkeana yleisohjeena voidaan antaa, että perustamisvaiheessa kalkkia kannattaa sekoittaa viljelysmaahan noin 40-80 kg aarille (aari on 10 m x 10 m). Jos maa on hiekkaista tai vähämultaista, kalkkia tarvitaan vähemmän, jos se on savimaata tai erittäin runsasmultaista, kalkkia tarvitaan enemmän, ja kaikkein eniten kalkkia täytyy lisätä turvemaille.

Ylläpitokalkitusta suositellaan tehtäväksi muutaman vuoden välein. Karkea yleisohje on 10-50 kg/aarille.

Jos viljelet laatikoissa tai käytät muuten kaupan multaa tai seoksia kasvualustana, sinun ei tarvitse kalkita niitä erikseen, sillä kalkitus on hoidettu tehtaalla.

 

Seuraavassa taulukossa on esitetty eri maalajien sopivat pH-arvot. Lähde Viljavuuspalvelu.

 

 

 

Seuraavassa taulukossa on esitetty, minkä verran kalkkia täytyy lisätä maahan, jos halutaan nostaa maan pH-lukua esimerkiksi välttävästä tyydyttäväksi. Saat muunnettua määrän helposti muotoon kg/aari lisäämällä luvun perään yhden nollan. Esimerkki: 4 tonnia/hehtaari on sama kuin 40 kg/aari. Lähde Viljavuuspalvelu.

 

Lannoitus tehdään myös maan muokkauksen yhteydessä. Kasvit tarvitsevat ravinteita heti kasvun alkumetreiltä lukien, ja ravinnetarpeet vaihtelevat suuresti eri vihanneslajien välillä. Tavanomaisessa viljelyssä käytetään teollisia mineraalilannoitteita, eli erilaisia lannoiterakeita, joita on kotipuutarhureillekin tarjolla laaja valikoima. Luomuviljelyssä lannoitus hoidetaan joko jollakin kaupallisella rakeistetulla luomulannoitteella tai jonkinlaisella kompostoidulla eläinten kuivikelannalla, ja näitä täydennetään usein viherlannoituksella. Vaativimmille kasveille annetaan kesän mittaan täydennyslannoitusta. Eri kasveilla on erilaiset ravinnetarpeet. Kasvilajit, jotka tarvitsevat runsaasti ravinteita, eivät kasva kunnolla liian laihassa maassa, ja niiden sato jää onnettomaksi, tai sadossa ilmenee kasvitauteja ja vioituksia. Niukasti ravinteita vaativat kasvit puolestaan kärsivät liian vahvasta lannoituksesta niin, että niiden kasvu kärsii, ja niihin muodostuu makuhaittoja ja jopa terveydelle haitallisia aineita.

Seuraavassa taulukossa on esitetty eri vihannesten ravinnetarpeet toisiinsa nähden. Ylimpänä ovat eniten ravinteita vaativat kasvit ja alimpana vähiten. Kasvit on listattu järjestykseen ravinnetarpeiden mukaan.

kurpitsa
tomaatti
maissi
mukulaselleri	runsaasti ravinteita vaativat
purjo
kesäkurpitsa
kaalit
lanttu ja nauris
valkosipuli
sipuli	keskimääräinen ravinteiden tarve
kurkut
punajuuri
pavut
peruna
porkkana	niukasti ravinteita vaativat
salaatit
yrtit

 

 

Kasvualustan lannoittaminen

 

Kaupalliset luomulannoitteet (esim Novarbon Arvo, kanankakkarae) ovat helppo vaihtoehto karjanlannan puuttuessa, ja niitä tulee markkinoille kaiken aikaa enemmän. Ne on yleensä valmistettu eläinperäisistä aineista tai lannasta. Ne ovat helppoja annostella ja levittää, ja erityisen hyvin ne sopivat täydennyslannoitukseen. Säkkilannoitteilla ei käytännössä ole multavuutta lisäävää vaikutusta. Lannoiterakeet voi sekoittaa maahan viimeisen äestyskierroksen alle, tai lisätä vaikka istutuksen jälkeen. Tuotteiden lisätiedoissa on yleensä annosteluohjeet eri kasviryhmille.

Viherlannoituksella tarkoitetaan ravinteiden sitomista maahan kasvien avulla. Tärkein ryhmä ovat typensitojakasvit, eli palkokasvit (virnat, apilat, herneet, pavut) jotka sitovat ilmakehän typpeä juurinystyröidensä avulla maahan. Viherlannoituskasvustoja käytetään yleensä välivuosina vihannesmailla, ja jos vihermassa murskataan maahan, jäävät maahan myös kaikki kasvien sisältämät ravinteet. Myös sadonkorjuujäte kannattaa hyödyntää viherlannotuksena joko sellaisenaan tai kompostoituna. Pelkällä viherlannoituksella on kuitenkin vaikea täyttää paljon ravinteita vaativien kasvien tarpeita, ja sitä käytetäänkin yleensä kahden muun ohella. Kasvimassan sekoittaminen maahan lisää maan multavuutta ja ruokkii pieneliöitä. Viherlannoituksella ylilannoittamisen vaaraa ei käytännössä ole lainkaan. Murskattu kasvimassa sekoitetaan maahan yleensä syyskynnön yhteydessä.

Kompostoitu karjanlanta voi olla mitä hyvänsä eläimen lantaa yleensä kuivikkeeseen sekoitettuna.

Kuivikkeen laadulla on suuri merkitys ravinteiden käyttäytymiselle. Maan kannalta parhaita kuivikkeita ovat olki ja turve, ja huonoimpia puru, sahajauho ja muu puuaines, sillä se maatuu todella hitaasti ja sitoo maatuessaan suuria määriä typpeä, joka on sillä kertaa pois kasvien käytöstä.

Lähes kaikki kuivikelannat (poislukien kaninlanta) täytyy kompostoida ennen levitystä, sillä muuten kasvit voivat saada polttovaurioita liian väkevästä lannasta. Kunnon kompostointi tuhoaa lannasta myös taudinaiheuttajat ja rikkakasvien siemenet.

Eri eläinten lannassa on erilainen ravinnekoostumus, ja mitä useamman eläimen lantaa on käytettävissä, sitä paremmin ravinnearvot tasaantuvat. Kaikkien karjaeläinten lanta on kuitenkin käyttökelpoista.

Haastavinta on kompostoidun lannan oikea annostelu, sillä ravinnemääriin vaikuttavat eläinten lisäksi kuivikkeen laatu ja määrä, sekä kompostointiolosuhteet ja -aika. Pienviljelijän ei yleensä ole kannattavaa teettää lanta-analyysejä. Karjanlantakompostissa on kuitenkin sellainen etu, että ravinteet ovat sitoutuneena eloperäiseen ainekseen, ja liukenevat siitä hitaasti, kasvien tarpeen mukaisesti. Näin ollen kompostilla on paljon vaikeampi lannoittaa kasveja liikaa, kuin säkkilannoitteilla. Yleinen lannoitussuositus kompostoidulla karjanlannalla on noin 100-400 kg/aarille. Vihannesmaille suositellaan vuoden verran kompostoitunutta tavaraa. Kasveja kannattaa seurata, ja mikäli ravinnevajausta esiintyy (kellertävät lehdet tai lehtisuonet), kannattaa lannoitusta lisätä.

Mitä vanhempaa komposti on, sitä vähemmän siinä on ainakin typpeä. Kompostin suojaaminen sateelta vähentää ravinteiden hävikkiä.

Kompostoidulla kuivikelannalla on hyvä maan multavuutta parantava ja maan pieneliötoimintaa vilkastuttava vaikutus.

Komposti voidaan sekoittaa maahan äestyksen yhteydessä.

 

Maaperän pieneliöillä on suuri rooli maan ravinnetaloudessa. Maaperäbakteerit, sienet, hyönteiset ym puutarhurin työtoverit hajottavat kompostiainesta, muuttavat ravinteita kasveille käyttökelpoiseen muotoon, parantavat maan rakennetta muodostamalla muruja, mikä puolestaan parantaa maan vesitaloutta. Luomuviljelyssä maa ei ole pelkästään kasvualusta, vaan elävä, viljelyä tukeva ja itseään säätelevä kokonaisuus. Tästä syystä hyvin hoidetut luomupellot kestävät esim. rankkasateita paremmin. Lisäämällä maahan eloperäistä ainesta, kasvimassaa tai kompostia, ruokit maan tärkeitä pieneliöitä, hyödyllisiä matoja ja hyönteisiä. Monipuolinen viljelykasvisto tarjoaa kodin myös petohyönteisille, jotka suojelevat vihanneksiasi tuhohyönteisiltä.

 

Suorakylvöt

Parhaat kylvöajankohdat määräytyvät kevään sääolojen mukaan. Itäminen vaatii riittävää maan lämpötilaa, joka vaihtelee kasvilajeittain. Jotkut kasvilajit voidaan kylvää heti kun maa on sulanut, kun taas toiset vaativat itääkseen riittävästi lämmenneen maan, ja voivat kuolla kokonaan liian kylmässä maassa. Vihannekset kylvetään ja istutetaan yleensä riveihin rikkatorjunnan helpottamiseksi. Sopivan rivivälin määrittää paitsi kasvin lopullinen koko, myös rikkatorjunnan menetelmä. Sopivan taimivälin määrittää kasvin kasvutapa ja se, minkä kokoista satoa halutaan tehdä. Liian tiheässä kasvavat vihannekset voivat jäädä hyvin pieniksi. Liian harvasta kasvustosta on harvoin haittaa. Yleensä keväisin maan oma kosteus riittää itämiseen, mutta kovin kuivalla säällä on kylvökset on syytä kastella.

Eri vihanneslajien ihanteelliset kylvöajat, rivi- ja taimivälit löydät taulukosta alempaa.

 

 

Kylvötekniikat

 

Käsintyönnettävät kylvökoneet ovat käteviä kylvettäessä vähääkään suurempia aloja vihanneksia.

 

EarthWay on kevyt pienikokoinen kone, jonka mukana tulee todella suuri määrä eri siemenille tarkoitettuja kylvökiekkoja, ja ne on nopea ja helppo vaihtaa. Kevyttä konetta on helppo työntää, mutta raskailla mailla se ei jaksa kylvää kovin syvään, ja lopputulos on epätasainen. Tällöin kylvövaon voi tehdä etukäteen ja hyödyntää konetta tasaisen kylvötuloksen aikaansaamiseksi. Konetta myy Suomessa Elomestari.

EarthWay

 

Mini Nibex tarkkuuskylvökoneet ovat pienviljelmillä ehkä pisimpään käytettyjä työnnettäviä koneita. Ne ovat raskaampia, ja pureutuvat kovempaankin maahan. Niiden hintataso on kuitenkin selvästi edellistä korkeampi, myös käytettyinä. Ne ovat tarkkoja tietyillä siemenillä, mutta kiekkovalikoima ei ole kovin laaja.

MiniNibex

 

Planet Junior lienee vanhin käytössä ollut malli, painoltaan kahden edellisen välimaastossa, ja niitä saattaa vielä löytyä jostakin. Mikäli uusia valmistetaan, niitä täytyy etsiä ulkomailta. Kone on erittäin kestävä, mutta melko antiikkinen. Säätö on hyvin yksinkertainen, eikä sovellu kaikille siemenille.

Planet junior

 

Kylvökoneisiin valitaan sopiva kiekko ja siemensäiliö täytetään siemenillä ohjeen mukaisesti. Kylvövannas säädetään sopivaan syvyyteen ja yleensä myös koneiden kanssa kannattaa käyttää linjalankaa rivien suoruuden varmistamiseksi. Kone tekee vaon, annostelee siihen siemenet, ja peittää vaon.

Koneiden kanssa kannattaa tehdä koekylvö pressun tai paperin päällä, jotta näkee, kuinka paljon kone annostelee siemeniä.

 

Käsinkylvö on pienillä aloilla edelleen tärkein menetelmä, ja hyvän tuloksen aikaansaamiseksi esittelen erilaisia tekniikoita.

Muokattuun maahan tehdään kuokalla tms. sopivan syvyinen ja levyinen vako, jonka pohjalle siemenet kylvetään. Vako peitetään peltomaalla ja sitä voidaan tiivistää kevyesti. Jos maa on kuivaa, se on syytä kastella.

Rivikylvö tarkoittaa menetelmää, jossa siemenet kylvetään riviin.

Nauhakylvössä vaosta tehdään leveämpi, ja siemenet kylvetään leveään nauhaan niin, että useita kasveja tulee rinnakkain. Vältä kylvämästä liikaa.

Tällä videolla tehdään rivikylvö:

https://drive.google.com/file/d/1yjvJIUc8WQV-SSrZ2vMQuV4cOnCDEMxs/view?usp=drive_link

Tällä videolla tehdään nauhakylvö:

https://drive.google.com/file/d/1dnJlBYyR7h1CHzRNZgcfAHcR_v57-fSP/view?usp=sharing

Hyvin pieni siemen voidaan sekoittaa johonkin väliaineeseen, kuten hiekkaan, jonkinlaiseen kiisseliin tms, jolloin siemenet kylväytyvät tasaisesti, mutta tällä menetelmällä siemenen määrän arviointi voi olla hankalaa.

 

Seuraavassa taulukossa on esitetty eri vihanneslajien kylvöohjeet. Osa kasveista voidaan joko esikasvattaa ja istuttaa taimina, tai kylvää suoraan avomaalle, ja näiden kasvien tiedot löytyvät molemmista taulukoista. Jos jäit kaipaamaan vielä jonkin vihanneslajin kylvö- tai istutusohjeita, kysy.

 

kasvilaji	riviväli cm	taimiväli cm	kylvöajankohta	kylvötapa	kylvösyvyys cm	muuta
lamopinaatti	100	10-30	maan lämmettyä kunnolla	rivikylvö	2	itää hitaasti
hillosipuli	20	2	heti maan lämmettyä	rivikylvö	1
porkkana	40	3-5	heti maan lämmettyä	nauhakylvö	1-2	harsota heti, jos kemppejä
palsternakka	50	10-12	heti maan lämmettyä	rivikylvö	2-3	itää hitaasti
tilli	20-30	1	heti maan lämmettyä	rivikylvö	2-3	ei kestä paahdetta
lehtisalaatit	30-40	20-30	heti maan lämmettyä	rivikylvö	1
lanttu	40-50	20	heti maan lämmettyä	rivikylvö	2	harsota heti
nauris	40	10-20	heti maan lämmettyä	rivikylvö	0,5-1	harsota heti
kiinankaali	40-50	20-30	varhain/heinäkuun loppu	rivikylvö	2	harsota heti
retiisi	10-20	2-3	varhain/heinäkuun loppu	rivikylvö	0,5-1	harsota heti
mangoldi	30-40	5-20	kun maa 10 asteista	rivikylvö	2-4
punajuuri	30-40	5-10	heti maan lämmettyä	nauhakylvö	2-3
pinaatti	12-30	5-10	varhain/heinäkuun loppu	rivikylvö	1-3
vuonankaali, rukola ym	–	3	maan lämmettyä	hajakylvö	1	harsota rukola
herne	50-80	3-5	heti maan lämmettyä	nauhakylvö	2-5
tarhapapu	40-60	10	kun maa 10 asteista	rivikylvö	3-5

 

 

Istutus

Sopivan istutusajankohdan määrää sää. Jos taimet istuttaa liian aikaisin, ne kärsivät vaurioita kylmästä keväästä, jos taas liian myöhään, sato voi viivästyä. Sopivat istutusajankohdat eri kasvilajeille löytyvät allaolevasta taulukosta. Yleisenä takarajana hallanvaaralle pidetään 10.6. mutta joillakin paikoin hallaa voi esiintyä läpi kesän. Tarkista oman paikkakuntasi kevään edistymistä sääpalveluiden tilastoista.

Paras säätila istutukselle on pilvinen sää, eikä pienestä sateestakaan ole haittaa. Hellepäivänä kasvit nuupahtavat herkemmin, sillä istutus on niille rasitus. Myös ilta on loistavaa istutusaikaa samasta syystä.

Kullekin kasville suositellaan tiettyä rivi- ja taimiväliä, jotta niillä on tarpeeksi tilaa kasvaa. Jos riviväliä haluaa kasvattaa yksittäiskasveilla, voi taimiaväliä lyhentää, koska kasvi ei juurikaan välitä siitä, minkä muotoinen alue sen juurille on varattu. Taimiväli on kahden taimen etäisyys toisistaan ja riviväli on kahden kasvirivin etäisyys toisistaan. Riviväli kannattaa mitoittaa niin, että hoitotyöt sujuva helposti, ja huomioida mahdollisten rikkatorjunnassa tarvittaen työvälineiden työleveys.

Apuna istutuksessa kannattaa käyttää linjalankaa, joka on yksinkertaisuudessaan kahden kepin väliin pingotettu naru. Näin rivit pysyvät suorina ja niiden etäisyys toisista on helppo mitata. Taimivälin tarkistamiseksi hyvä apuväline on sopivan mittainen mittatikku.

Taimelle tehdään muokattuun maahan kuoppa, joka on suunnilleen esikasvatusruukun kokoinen. Taimi irrotetaan ruukusta varoen vahingoittamasta sen juuria, ja painetaan lujasti kuoppaan. Paakun pinnalle painetaan peltomultaa, jotta paakku pysyy maassa eikä kuivu.

Sipulin istukas painetaan lujasti maahan tylppä pää alaspäin niin, että huippu jää kunnolla näkyviin.

Maissit tulee istuttaa mahdollisimman neliömäiseen muodostelmaan hyvän pölytyksen varmistamiseksi.

Kiinankaali, retiisi ja pinaatti ovat esimerkkejä lajeista, joita voidaan viljellä vain varhain keväällä, tai heinäkuun lopusta lukien loppukesällä. Keskikesällä ne virittyvät kukkaan Suomen pitkän päivän ansiosta, eivätkä muodosta satoa.

 

Linjalanka auttaa pitämään rivit suorina.

 

Kesäkurpitsan istutusta peltomultaan. Vaativammille kasveille voidaan istutuskuoppaan laittaa turveseosta ja kompostia paremman kasvuunlähdön varmistamiseksi. Suositellaan myös kasvihuonevihanneksille.

 

Seuraavassa taulukossa on esitetty eri vihanneslajien istutusohjeet.

istutus
kasvilaji	riviväli cm	taimiväli cm	istutusajankohta	muuta
kyssäkaali	60	25	yöpakkasten mentyä	harsota heti
muut kaalit	60	40	yöpakkasten mentyä	harsota heti
kesäkurpitsa	100	60	hallan vaaran mentyä
talvikurpitsa	100	60	hallan vaaran mentyä
lamopinaatti	100	30-50	hallan vaaran mentyä
sipuli, istukas	40	10	yöpakkasten mentyä
valkosipuli, kynsi	50	10	syksyllä
purjo	40	20	yöpakkasten mentyä
mukulaselleri	60	60	yöpakkasten mentyä
lehtisalaatit	40	30	hallan vaaran mentyä
sokerimaissi	50	30	yöpakkasten mentyä	istuta neliöön
maa-artisokka	40-60	20	syksyllä	mukula

 

 

Istutus kasvihuoneeseen

Kausihuoneisiin ja kasvihuoneisiin voidaan viedä kasveja heti, kun huone pystytään pitämään riittävän lämpimänä.

Kausihuoneissa vihannesten kasvualustana voi olla esimerkiksi maapohjainen penkki tai laatikko, maasta eristetty laatikko tai ruukku, kaupasta saatava valmiiksi lannoitettu kasvusäkki, tai pelkkä peltomulta.

Ennen istutusta myös kasvihuoneessa oleva kasvualusta täytyy hoitaa viljelykuntoon. Kaupan kasvualustat ja kasvusäkit on kalkittu ja lannoitettu valmiiksi, ja niihin voi suoraan istuttaa taimet. Peltomulta, raakaturve, pehku, komposti ja näiden yhdistelmät täytyy kalkita ja tarvittaessa lannoittaa.

 

Kasvihuoneessa rivivälit määrittyvät yleensä hoitokäytävien mukaan. Kahden hoitokäytävän väliin voi istuttaa myös paririvin. Tärkeintä on, että kaikkia kasveja päästään hoitamaan vaivatta. Jos kasvit viljellään kasvusäkeissä, tai kastelulannoitteen turvin kivivillassa tai muussa kuitulevyssä, riittää kurkuille, paprikoille ja tomaateille noin 40-50 cm taimiväli, ja meloneille sekä vesimeloneille tuettuna sama, mutta jos kasvien annetaan kasvaa maata pitkin, ne tarvitsevat tilaa noin puolet enemmän.

Vesiviljelyssä kasvit kannattaa sijoittaa sen verran harvaan, että ne eivät varjosta toisiaan.

Tue tomaatit, kurkut ja paprikat heti istutuksen yhteydessä naruilla tai tukikepeillä.

Seuraavalla videolla istutetaan tomaatin taimia kasvihuoneeseen:

https://drive.google.com/file/d/1TtVw6y1jTTeREkzMpfp9_PzU6S08OR3p/view?usp=drive_link

 

Kuvassa maapohjainen kasvihuone, jossa kasvualustana pelto.

 

Tässä kasvihuoneessa kasvualustana toimii olkipitoinen lantapehku. Oikealla vesiviljelykouru.

Tomaatit tuetaan heti istutusvaiheessa.

 

Kasvustokatteet

Heti kylvöjen ja istutusten jälkeen on syytä miettiä tuholaistorjuntaa, sillä luomuviljelyssä ennaltaehkäisy on tärkeintä. Kaikki kaalikasvit täytyy peittää harsolla heti kun ne on ulkomaailmaan laitettu, sillä muutoin kirpat ja kaalikoit iskevät ja tekevät taimista selvää hetkessä. Harsoa saa ostettua puutarhakaupoista ja suurista marketeista, ja isompia määriä puutarha-alan yrityksiltä. Vahvuuksissa on eroja, mutta kaikki niistä pitävät hyönteiset loitolla. Paksummat laadut vain kestävät käytössä useamman vuoden.

Harso kerää myös lämpöä alleen, ja siitä on hyötyä paljon lämpöä vaativien kasvien viljelyssä sekä suojattaessa kasveja keväthalloilta. Yksinkertainen harso pitää hallan poissa, ja kaksinkertainen kestää jo rapsakoita yöpakkasiakin väliin jäävän ilman ansiosta. Jos sääennuste näyttää kylmältä, taimia kannattaa harsottaa yöksi varmuuden vuoksi. Yksikin hallayö voi tehdä selvää kasveista. Harsojen reunoille kannattaa laittaa painoiksi kiviä, tiiliä tai hiekalla täytettyjä pusseja muutamien metrien välein, jotta tuuli ei vie harsoa.

Porkkanakemppi vaivaa yleensä porkkanoita laajemmilla viljelmillä, ja paikoissa, joissa porkkanaa on viljelty pidemmän aikaa. Myös porkkanan kasvusto täytyy tällaisilla paikoilla peittää harsolla heti kylvön jälkeen.

Kylvösten päälle levitetty harso on kiinnitetty reunoista kivillä.

 

Maanpeitekatteilla tarkoitetaan erilaisia katteita, jotka tulevat viljelykasvien juurelle, maan pinnalle. Niiden tarkoitus on yleensä estää rikkakasvien kasvua ja joskus kerätä lämpöä kasvien juurille.

Muovikatteet voivat olla joko perinteisiä mansikkamuoveja, biohajoavia muoveja tai vettäläpäiseviä kuitukankaita (Mypex). Mustat muovit lämmittävät maata kasvien juurelta. Keväällä tästä on hyötyä, mutta kesähelteillä maa voi kuumeta liikaakin. Monia muoveja saa myös muissa väreissä.

Eloperäisiä katteita ovat mm. olki, heinäsilppu, hamppukuitu ja muut kasviperäiset ainekset. Niitä ei tarvitse korjata syksyllä pois, vaan ne voidaan kyntää maahan lisäämään maan humuspitoisuutta. Niitä joudutaan yleensä lisäämään kasvukauden aikana, jotta rikkaruohot eivät kasva niistä läpi. Älä käytä yksivuotisilla kasveilla katteena haketta, purua tai sahajauhoa.

Elävillä katteilla tarkoitetaan eläviä kasveja, jotka vievät elintilaa rikkaruohoilta. Yleisin erimerkki tästä ovat nurmet hedelmä- ja marjatarhojen riviväleissä. Periaatteessa myös vihannesmailla voitaisiin käyttää matalia, matalajuurisia kasveja riviväleissä, mutta kokemusta ei asiasta juurikaan ole.

Katteina voidaan käyttää myös sanomalehteä, katepahveja, lampaanvillaa ja muita sopivia materiaaleja.