Puutarhakurssi

Osa 2: Taimikasvatus

Testi ja kuvat: Puutarhuri Jonna Kumpulainen

 

Tervetuloa vihannesviljelykurssin toiselle osiolle. Tässä osiossa käsittelemme onnistunutta taimikasvatusta, eri vihanneslajien viljelyaikatauluja ja erityistarpeita. Onnistunut taimikasvatus on hyvän sadon perusta. Hyvälaatuiset taimet kasvavat reippaasti, kun taas liian vanhat tai venähtäneet taimet eivät välttämättä tuota satoa lainkaan. Taimikasvatuksella kompensoidaan Suomen lyhyttä kesää. Taimikasvatuksessa kasvi saa hyvän alun elämälle ja on jo kasvuvoimainen taimi kun se istutetaan ulos. Se saa etumatkaa myös rikkakasveihin nähden, kun se istutetaan juuri muokattuun maahan.

 

Kasvualustan valinta

Kasvualusta tarkoittaa turvetta, multaa  yms johon siemenet kylvetään. Myöhemmin kasvien kasvualusta on esim. pelto, ruukkumulta, penkki tai vesiviljelyssä vaikkapa kivivilla. Erilaisia kasvuturpeita ja taimimultia on kaupoissa tarjolla laaja valikoima, ja tosipuutarhuri katsoo kahta asiaa: hintalappua ja säkin kääntöpuolelta löytyvää tuoteselostetta. Parhaita ovat taimikasvatukseen tarkoitetut turvepohjaiset kasvualustat, joita saa paaleissa tai isommissa säkeissä. Pikkusäkit ovat usein tolkuttoman kalliita. Tuoteselosteesta löytyvät tiedot tuotteen raaka-aineista, jotka ovat käytännössä erilaisia turpeita, hiekkaa, hietaa ja mahdollisesti kompostia. Valikoimiin on tullut paljon myös luomukasvualustoja, joiden lannoitus on hoidettu luomulannoitteilla tai kompostilla kemiallisten lannoitteiden sijaan. Näin kotipuutarhurikin voi tuottaa vihanneksensa luomuna taimikasvatuksesta lähtien. Runsaasti turvetta sisältävissä kasvualustoissa vesitalous toimii parhaiten. Mitä kosteampi kasvualusta on säkissä, sitä helpompi sitä on käyttää.

Kaikki mullat ja kasvuturpeet on kalkittu valmiiksi ja niiden pH on noin 6-7. Jos käyttää luonnonturvetta viljelyssä, se täytyy kalkita huolellisesti itse, sillä turve on hyvin hapanta, ja liika happamuus vaikeuttaa kasvin ravinteiden saantia.

Johtokyky tarkoittaa käytännössä sitä, kuinka paljon kasvualustassa on ravinteita. Mitä suurempi johtokyky, sitä enemmän kasvualustassa on ravinteita kasvin käytettäväksi. Useissa taimiturpeissa on yleensä ravinteita niin paljon, että ne riittävät kasveille koko taimikasvatuksen ajaksi, eikä erillistä lisälannoitusta tarvita. Pitkän säilytyksen aikana osa ravinteista haihtuu pois, joten vanhassa mullassa niitä on vähemmän. Taimikasvatukselle ihanteellinen johtokyky on noin 20-30 mS/m, jolloin ravinteet riittävät koko taimikasvatuksen ajaksi useimmilla kasveilla. Pitkän taimikasvatuksen vaativia kasveja voi joutua lisälannoittamaan. Yrteille ja salaateille suositellaan kevyempää lannoitusta tai johtokykyä. Kurkuille, tomaateille ja kaaleille vahvempaa.

Taimimultaa voi halutessaan sekoittaa myös itse, mutta tällöin siinä on mukana rikkakasvin siemeniä ja mahdollisesti myös kasvitauteja. Itse seulottu ja sekoitettu taimimulta voi sisältää esimerkiksi peltomultaa, valmista kompostia, hiekkaa, puutuhkaa ja kalkkia sopivissa suhteissa.

Kasvualustoissa on myös laadullisia eroja, joita on vaikea nähdä pussin päältä. Hyvässä kasvualustassa vesi liikkuu hyvin. Jos täytät ruukun turpeella, tiivistät kevyesti ja asetat lautaselle, jolla on vettä, veden pitäisi nousta ruukussa ylöspäin niin hyvin, että lopulta myös pintamulta on kosteaa. Huonolaatuisessa tai pahasti kuivuneessa kasvualustassa näin ei tapahdu tai nousu on hyvin hidasta. Ne voivat myös kuivua nopeammin ja epätasaisemmin.

 

Ruukut

Taimikasvatukseen on saatavilla suuri valikoima erikokoisia muoviruukkuja. Jos kasvattaa enemmän taimia, ovat kennot erittäin käteviä. Niitä saa usein halvalla käytettyinä. Myös maito- tai jugurttipurkkeja voi halutessaan kierrättää taimiruukuiksi. Taimikasvatusastioissa on aina oltava pohjareiät. Kylvölaatikkoina voi käyttää monenlaisia matalia muovilaatikoita. Parhaita kylvölaatikoita ovat matalat styroxlaatikot, ns. kalalaatikot, joita saa käytettyinä ilmaiseksi kalatiskeiltä. Turveruukkuja ei kannata käyttää, sillä ne homehtuvat useimmiten ja niiden vesitalous  on haastavaa.

Myös oikea ruukkukoko on tärkeää, jotta tilavuus riittää kasville koko taimikasvatuksen ajaksi. Jos ruukku on liian pieni, se täyttyy nopeasti juurista ja kun juurilta loppuu kasvutila, myös kasvin maanpäällisen osan kasvu tyrehtyy. Liian suuri ruukku taas vie tarpeettoman paljon multaa, eikä juuristo ehdi taimikasvatusaikana muodostaa kasassa pysyvää paakkua. Millintarkkaa oikean ruukkukoon valitseminen ei kuitenkaan ole, ja juurten kasvua kannattaa seurata ruukun pohjarei’istä, ja myöhemmin kumoamalla paakku varovasti ulos ruukusta tarkastelua varten. Ruukun muodolla ei ole kasville merkitystä. Karkeasti ottaen vihannesruukut jaetaan kahteen kokoluokkaan yläreunan halkaisijan mukaan.

Joillekin kasveille sopii parhaiten hajakylvö suurempaan laatikkoon, josta yksittäiset kasviyksilöt sitten koulitaan omiin ruukkuihinsa tai istutetaan suoraan penkkiin, kasvihuoneeseen tai avomaalle.

 

10 cm ruukut ovat sopivia seuraaville kasveille:

– kurkut, melonit ja kaikki kurpitsat

– munakoiso, tomaatit ja paprikat

– maissit

 

5 cm ruukut ovat sopivia seuraaville kasveille:

– kaikki kaalit ja salaatit

– purjo (voidaan myös hajakylvää ensin)

– mukulaselleri

– lamopinaatti

 

Laatikoihin tehtävät hajakylvöt sopivat seuraaville kasveille:

– kaikki yrtit

– purjo ja muut siemenestä kasvatettavat sipulit kuten jättisipuli

 

Halutessaan siemenet voi kylvää ensin pienempiin ruukkuihin ja ruukuttaa taimen myöhemmin hiukan isompiin, etenkin jos taimikasvatusajan on arvioinut hiukan väärin, kevät on myöhässä tai muusta syystä istutusajankohta tuntuu venyvän.

 

Kuvassa erilaisia taimikasvatusastioita. Vasemmalla 10 cm ruukkuja sekä plantekin 25 kenno. Nämä koot sopivat esimerkiksi kurpitsoille ja kurkuille. Keskellä 5 cm potteja ja plante 64 kennot, jotka sopivat kaalien esikasvatukseen. Oikeassa reunassa styroxinen kalalaatikko, joka on erinomainen hajakylvöjä varten.

 

Kylvö

Kasvualustan täytyy olla riittävän lämmin ja kostea kun siemen kylvetään. Multa ja turve sulavat hitaasti, joten kasvualustat on syytä ottaa hyvissä ajoin sisälle sulamaan ja lämpenemään. Sopiva kosteus kasvualustassa on, kun multaa nyrkissä puristaessa siitä irtoaa muutama pisara vettä. Liian kuivassa kasvualustassa siemenet eivät idä. Liian märässä ne kärsivät hapenpuutteesta, eivätkä taimetu.

Siemenet jaetaan koon mukaan karkeasti kahteen ryhmään: valossa tai pimeässä itäviin siemeniin. Pienet siemenet itävät usein valossa, ja tämä on mainittu usein pussin kyljessä tai kasvin tiedoissa. Tällainen siemen ripotellaan kostean kasvualustan pintaan, eikä sitä peitetä mullalla. Se kannattaa kylvön jälkeen sumuttaa vedellä reilusti, jotta siemenen turpoamiseen tarvittava kosteus on riittävä. Jos siemen ei ala itää, se kannattaa peittää ohuella kerroksella multaa ja kastella uudestaan, koska todellisuudessa kaikki kasvit joita väitetään valossa itäviksi, eivät sitä ole.

Suuret siemenet itävät lähes aina pimeässä, eli ne täytyy haudata kasvualustaan. Perusperiaate on, että mitä isompi siemen, sitä reilumman multakerroksen se tarvitsee päälleen.

Joskus suositellaan herneiden ja papujen liottamista ennen kylvöä, mutta tästä ei ole todellisuudessa mitään hyötyä. Herneet imevät yhtälailla kosteuden kasvualustasta ja itävät yhtä nopeasti liotettuna tai ilman. Liian pitkä liotus puolestaan altistaa siemenen hapenpuutteelle ja mikrobien lisääntymiselle liotusvedessä.

Jotkut kylvävät yhteen ruukkuun kaksi tai kolme siementä, ja jos kaikki itävät, muut taimet nypitään pois niin että vain vahvin jätetään jäljelle. Kaupallinen siemen itää kuitenkin yleensä niin hyvin, että tämä on tarpeetonta. Jos jossakin purkissa siemen ei idä, voi mullan käyttää johonkin muuhun myöhemmin. Vanhoille ja huonosti itäville siemenille tämä on käypä menetelmä.

Hajakylvöksi kutsutaan kylvötapaa, jossa suurempaan kylvöastiaan ripotellaan siemeniä tasaisesti. Hajakylvöä käytetään yleensä jos siemen on hyvin pieni tai tarkoitus on luoda kasvimatto. Hajakylvön haasteena on tehdä riittävän harva kylvö, koska pieniä siemeniä tulee hyvin helposti kylvettyä liian tiheään. Hajakylvöksestä voi koulia pikkutaimet jatkokasvatukseen yksittäisiin ruukkuihin, tai istuttaa ne suoraan lopulliselle kasvupaikalle.

Suurempia kasveja esim. kurpitsat kylvetään aina vain yksi kasvi yhteen ruukkuun, jotta se saa kasvaa rauhassa ilman kilpailua.

Lohkosiemen tarkoittaa siementä, jossa yhdestä siemenestä kasvaa useita kasviyksilöitä. Tällaisia ovat esim. mangoldi, punajuuri ja uudenseelanninpinaatti. Yhdessä siemenkuoressa on useita siemeniä, ja kasvit harvennetaan taimettumisen jälkeen sopivaan tiheyteen.

Merkitse kylvöt huolellisesti, jotta tiedät mitä kasveja ja lajikkeita mihinkin ruukkuun on kylvetty. Pidä kirjaa myös kylvöjen aikatauluista ja taimien kehityksestä istutusvalmiuteen. Nämä muistiinpanot ovat erittäin hyödyllisiä seuraavana vuonna.

Myös kylvösyvyys on tärkeä. Suuret siemenet kuten kurpitsat saa kylvää parin sentin syvyyteen, kun taas pienille siemenille, kuten kaaleille, riittää noin sentti. Liian syvään kylvetyllä siemenellä on kova työ päästä pintaan, ja liian pintaan kylvetty siemen ei välttämättä idä ongelmitta. Tähän asiaan palataan opetusvideolla.

Tällä videolla tehdään erilaisia kylvöjä:

https://drive.google.com/file/d/1UxCzSiVUQsTvFLuGlpppHpRCt2iS_J4b/view?usp=sharing

 

Taimien suojaaminen

Tuhohyönteisten torjuminen on aloitettava jo taimikasvatusvaiheessa, sillä taimiin iskeneet tuholaiset seuraavat kasveja myös pellolle, elleivät sitten tapa taimia jo ennen istutusikää. Kaikkein herkimpiä tuhohyönteisille ovat kaikki kaalikasvit. Yleisin tuholainen on kirppa, hyvin pieni musta koppakuoriainen, joka syö lehtiin pieniä pyöreitä reikiä. Toinen kaalien tuholainen on kaalikoi, pieni suppusiipinen perhonen, joka syö kaikkien kaalikasvien lehtiä. Molemmilta tuhohyönteisiltä ainoa suojautumiskeino on estää niitä pääsemästä kasvustoon. Kasvihuoneisiin ne eivät yleensä löydä tietään, koska keväällä ovet pidetään muutenkin suljettuina. Taivasalla harso on paras suojakeino, ja se täytyy pitää taimien päällä aina.

Jos suojauksesta huolimatta tuhohyönteiset pääsevät käsiksi taimiin, hyönteiset kannattaa häätää. Varmin tapa on käyttää jotakin pyretriinivalmistetta, joita on saatavilla myös luomuversioina. Kirppoja vastaan voi riittää taimien sumutus vedellä ja reilun tuhkakerroksen sirottaminen niiden päälle muutamaksi päiväksi.

Lämpimässä ja kuivassa huoneilmassa myös vihannespunkit voivat vaivata taimia. Vihannespunkin vaivaamien kasvien lehdet kellastuvat, ja niihin ilmestyy hyvin pientä seittiä. Vihannespunkki ei pidä kosteudesta, joten ne saa vähenemään jo pelkällä vesisuihkullakin ja nostamalla taimikasvatuspaikan ilmankosteutta. Jos punkkeja on paljon, nekin kannattaa häätää pyretriinivalmisteilla. Ulkoilmassa vihannespunkki ei yleensä vaivaa.

Kevät on ailahtelevien säätilojen aikaa ja taimikasvatustilan lämpötilan säätö voi olla haastavaa. Yöt ovat vielä kylmiä ja aamuisin kun aurinko alkaa paistaa, pienen kasvihuoneen tai tunnelin lämpötila kohoaa nopeasti vaarallisen korkeaksi. Kasvihuoneen tai muun suojan lämpötilaa lasketaan päivisin tuulettamalla ja öisin lisälämpöä voi tuottaa vaikkapa patteri. Taimia tulee suojella myös hallalta. Parhaiten tähän soveltuu harso, jonka voi levittää myös tunnelin päälle tai kasvien ylitse yöksi kasvihuoneessakin, jos epäilee hallan kiipeävän sinne. Vaikka yöpakkasta on luvassa enemmänkin, useampi harsokerros pitää kylmän loitolla.

 

Taimikasvatusolosuhteet

Kasvihuone on taimikasvatukselle yleensä aina paras paikka. Kasvihuoneen puuttuessa taimikasvatukseen voi käyttää myös talon eteläseinälle rakennettua muovikaappia, lavaa, muovitunnelia, tai taimia voi kasvattaa myös ulkona harson alla, kun lämpöä on riittävästi. Useimmat kuitenkin joutuvat tyytymään ikkunalautaan. Kasvien kannalta taimikasvatuspaikan olosuhteet ovat kuitenkin kaikkein oleellisimmat.

Valo on taimikasvatuksen tärkein seikka, eikä sitä yleensä koskaan voi olla liikaa. Jos taimia kasvattaa ikkunasta tulevalla auringonvalolla, ainoastaan eteläikkunoita kannattaa käyttää lainkaan. Kasvihuoneissa, harson alla ulkona tai muovitunneleissa valoa on aina riittävästi keväällä. Sisäkasvatuksessa taimille voi tarjota lisävaloa valaisimen avulla. Edullisimpia käyttökustannuksiltaan ovat pienet led-paneelit sekä loisteputkivalaisimet. Valaisimet kannattaa asentaa matalalle, lähelle taimia, jolloin niiden valoteho on parhaimmillaan.

Ilmankosteus ei ole taimikasvatuksen kannalta kaikkein tärkein tekijä, mutta taimet viihtyvät parhaiten jos ilma on kosteahkoa. Erittäin kuiva huoneilma voi olla taimien kannalta hankala ja aiheuttaa lehtien käpristymistä. Sumuttaminen nostaa kosteutta vain hetkellisesti. Muovi pitää kosteutta erittäin hyvin ja siksi etenkin taimettumisvaiheessa ruukut voi peittää löyhästi muovilla. Toinen hyvä vaihtoehto on pitää purkit muovilaatikossa. Ilmanvaihto on kuitenkin tärkeää. Kasvihuoneissa ja tunneleissa ilmankosteus on yleensä riittävä, ellei paikka ole kovin paahteinen.

Lämpötila on taimikasvatuksessa toinen tärkeä tekijä ja määrittää kasvien itämis- ja kasvunopeuden. Lämpötilan täytyy olla sopivassa suhteessa myös valon määrään. Jos valoa on vähän, lämpötila on korkea ja ilma kuivaa (usein sisätiloissa), taimista tulee honteloita ja herkkiä. Itämisvaiheessa monet kasvit tarvitsevat korkeampaa lämpötilaa, ja myöhemmin matalampi saattaa riittää. Taimikasvatustilan lämpötilan ei pitäisi nousta yli 42-asteen, sillä silloin kasvien valkuaisaineet alkavat tuhoutua. Salaatit itävät viileässäkin, ja kärsivät kovin kuumista olosuhteista, kun taas kurpitsat ja kurkut tarvitsevat paljon lämpöä etenkin itämiseen.

Sopiva kastelu takaa taimelle riittävän vedensaannin. Ruukut eivät saa olla litimärkiä, koska silloin juuret kärsivät hapenpuutteesta ja kasvu hidastuu tai taimi kuolee. Jos kasvualusta on liian kuiva, kasvin kasvu hidastuu. Taimiruukkuja voi joutua kastelemaan lämpimällä säällä päivittäin. Ruukun paino kertoo paljon sen kosteudesta, kevyt ruukku on kuiva, painavassa on paljon vettä. Ruukun pinnan on hyvä antaa kuivahtaa hiukan ennen seuraavaa kastelua. Kastele mieluummin harvemmin ja kunnolla kuin usein ja vähän. Kun kastelet taimia, vesi saa aina tulla ruukusta läpi asti alusastiaan. Jos kastelet kasveja altapäin, veden pitäisi nousta pintaan saakka. Välillä on syytä kumota ruukku varovasti kädelle, jotta näkee paakun kosteustilanteen myös pintaa syvemmältä. Etenkin kennoja käytettäessä reunaruukut kuivuvat paljon keskellä olevia nopeammin, joten niille on syytä antaa täsmäkastelua. Kastelu täytyy suorittaa saman lämpöisellä vedellä, kuin mitä kasvupaikka on. Liian kylmä tai lämmin vesi aiheuttaa kasveille lämpöshokin. Kasteluvettä onkin hyvä seisottaa riittävän pitkään taimikasvatustilassa lämpötilan tasaantumisen vuoksi.

 

Kuvassa erittäin yksinkertainen talon eteläseinustalle rakennettu muovihuone taimien kasvatusta varten. Lautojen ja rimojen päälle on pingotettu kasvihuonemuovi ja pohjalla on styrox-levyt. Tuuletus päädyistä.

Hyllyt antat lisätilaa taimilaatikoille. Kylminä öinä lisälämpöä antaa sähköpatteri.

LED-valolla varustettu päältä avoin muovilaatikko on ihanteellinen paikka itämiselle ja taimen alkukehitykselle riittämän valon ja hyvän ilmankosteuden ansiosta. Kuvassa tomaatin taimet itämässä.

 

Taimikasvatusaika

Taimikasvatuksen oikea ajoittaminen on ehkä sen onnistumisen tärkein tekijä riittävän valon ja lämmön lisäksi. Jos kylvöt tehdään liian aikaisin ja taimet joutuvat olemaan ruukuissa liian kauan, niiltä loppuu juuritila ja ravinteet, niiden optimaalinen istutusaika menee ohitse ja kasvuun lähtö lopullisella paikalla heikkenee. Jos taimi on liian kauan liian pienessä ruukussa, se ei välttämättä lähde kasvuun ja tuota satoa lainkaan istutuksen jälkeen, vaan jää juromaan.

Kun ruukku täyttyy juurista kokonaan, taimi on ollut siinä liian kauan, eikä juurten kasvu maassa ole enää optimaalista. Jos taimen lehdet kellastuvat, ravinteet ovat loppuneet. Nämä tapahtuvat yleensä yhtäaikaa.

Taimia voi periaatteessa kasvattaa myös liian vähän aikaa, mutta tällöin ongelma on yleensä se, että istuttaessa paakku ei pysy kasassa, tai että taimi on liian herkässä vaiheessa siirrettäväksi ulko-olosuhteisiin. Liian varhainen istutus aiheuttaa kuitenkin yleensä paljon vähemmän ongelmia kuin liian myöhäinen.

Taimikasvatusaikaan vaikuttavat olosuhteet. Lämpimässä kasvu on nopeampaa kuin viileässä, ja lämpötilalla voidaan tarvittaessa jopa nopeuttaa tai hidastaa taimikasvatusta jos sopiva istutusajankohta poikkeaa toivotusta.

 

Istutusvalmiissa kurkun tai kurpitsan taimessa on yksi kasvulehti, ja korkeintaan toinen avautumassa.

 

Istutusvalmiissa kaalintaimissa on 3-5 kasvulehteä. Kasvulehdiksi lasketaan muut kuin sirkkalehdet.

 

Esikasvatusohjeet kasvilajeittain

Kaalit: Sopiva taimikasvatusaika kaikilla kaaleilla on noin 6 viikkoa. Kyssäkaali voi kehittyä hiukan nopeammin. Oikea istutusaika on, kun sirkkalehtien lisäksi kasvissa on 3-5 kasvulehteä. Kaalit itävät suhteellisen viileässäkin, joten lämpötilaksi riittää 15 astetta. Korkeammassa lämpötilassa kasvu nopeutuu. Kiinankaalin esikasvatukseen suositellaan yli 18 asteen lämpötilaa kukkimisen estämiseksi ja taimikasvatusajaksi vain kolme viikkoa. Kiinankaali voidaan viljellä vain aivan alkukesästä tai heinäkuusta eteenpäin, sillä keskikesällä se virittyy kukkaan. Loppukesällä sen voi kylvää suoraan avomaalle. Kaalit voidaan istuttaa heti yöpakkasten mentyä, mutta ne kestävät myös jonkin verran jopa pakkasta. Kaalit täytyy suojata huolellisesti tuhohyönteisiltä kaikissa kasvuvaiheissa esimerkiksi harsoilla.

Syväjuurisia juurikkaita ei suositella taimikasvatettavan, koska jos juuri katkeaa tai vaurioituu istutuksessa, se ei kasva juurikkaaksi.

Kurkku, kurpitsa, kesäkurpitsa ja melonit: Nämä kasvit tarvitsevat itämiseen ja kasvuun riittävästi lämpöä, mielellään yli 20 astetta. Oikea istutusaika on, kun sirkkalehtien lisäksi kasvissa on yksi tai enintään kaksi kasvulehteä. Meloneissa voi olla kaksi täysikokoista kasvulehteä. Sopiva taimikasvatusaika on kurkuilla noin 3-5 viikkoa, meloneilla noin 6-7 viikkoa, kesäkurpitsalla 3-4 viikkoa ja talvikurpitsalla noin 3-5 viikkoa.

Purjo: Tarvitsee pitkän taimikasvatusajan ja kylvetään yleensä maaliskuun alussa hajakylvönä laatikkoon, josta se taimettumisen jälkeen koulitaan yleensä kennoihin tai pieniin ruukkuihin. Näppäräsorminen voi yksittäiskylvää suoraan kennoihin tai ruukkuihin. Purjo kestää koulimista hyvin, sillä pikkutaimella on vain yksi juuri. Sopiva taimikasvatuslämpötila on 18-22 astetta. Samoilla ohjeilla voidaan esikasvattaa myös jättisipuli.

Mukulaselleri: Tarvitsee pitkän taimikasvatusajan ja kylvetään yleensä maaliskuun alussa. Sopiva taimikasvatuslämpötila on vähintään 18 astetta, jotta kasvi ei virity kukkaan.

Paprikat ja chilit: Tarvitsevat pitkän taimikasvatusajan ja runsaasti lämpöä, mielellään reilusti yli 20 astetta. Viileämmässäkin taimet kyllä kehittyvät, mutta hitaammin. Paprikoiden ja monien chilien taimikasvatus aloitetaan yleensä helmi-maaliskuun vaihteessa. Kaikkein hitaimmat chilit täytyy kylvää jo joulu-tammikuussa. Taimikasvatuksen alkuvaiheessa kukkanuppuja voi nyppiä irti, jotta kasvi ei ryhdy sadontuotantoon liian aikaisin. Kun sadontuotto alkaa, etenkin paprikoilla kasvu heikkenee. Mitä suurempi kasvi on kooltaan satoiässä, sitä enemmän ja isompaa satoa se jaksaa tehdä. Chilit kasvavat kokoa myös satoikäisinä. Jos ruukku täyttyy juurista ennen istutusta lopulliselle kasvupaikalleen, kasvi kannattaa ruukuttaa isompaan ruukkuun.

Munakoiso: Sopiva taimikasvatusaika munakoisolle on noin 8 viikkoa ja se vaatii paljon lämpöä, jopa 25 astetta. Se on erittäin arka vihannespunkille kaikissa kasvuvaiheissa. Ruukutus suurempaan ruukkuun taimikasvatuksen aikana saattaa olla tarpeen.

Tomaatti: Yksittäiskylvö 10 cm ruukkuun. Taimikasvatusaika riippuu täysin siitä, istutetaanko taimet ulos, lämmitettyyn kasvihuoneeseen vai lämmittämättömään kasvihuoneeseen. Lämmittämätön, vain auringon voimalla lämpiävä kasvihuone on Pirkanmaan korkeudella istutuslämpötilassa noin toukokuun puolivälissä, ja tomaatit kannattaa kylvää maaliskuun puolivälissä, eli noin 6-8 viikkoa ennen istutusta. Lämmitettyyn kasvihuoneeseen tomaatteja voi istuttaa jo paljon aiemmin, jolloin myös taimikasvatuksen voi aloittaa aiemmin. Sopiva istutusaika on, kun ensimmäiset kukat ovat auenneet. Sopiva taimikasvatuslämpötila on noin 20 astetta ja valoa on oltava erittäin runsaasti. Jos taimen lehdissä näkyy värimuutoksia keltaiseen, kasvi tarvitsee lisää ravinteita. Tomaatit joutuu todennäköisesti ruukuttamaan suurempaan ruukkuun taimikasvatuksen aikana.

Salaatit: Voidaan joko esikasvattaa tai kylvää suoraan avomaalle. Esikasvatuksen hyöty on se, että valmiit taimet päästään istuttamaan juuri muokattuun maahan jolloin ne saavat etumatkaa rikkaruohoihin nähden. Sopiva taimikasvatusaika on 2-4 viikkoa. Sopiva istutusaika on, kun salaatti on noin 3-5 cm läpimitaltaan oleva ruusuke. Salaatti viihtyy viileässä, joten 15-20 asteen lämpö on riittävä.

Uudenseelanninpinaatti: Voidaan joko esikasvattaa tai kylvää suoraan avomaalle. Taimivaiheen kasvu on hidasta. Suuri lohkosiemen yksittäiskylvetään kruunu ylöspäin ja suippo pää alaspäin. Ylimääräiset taimet nypitään pois niin että ruukkuun jää vain yksi taimi. Tarvitsee lämpöä itämiseen ja alkuvaiheen kehitykseen mielellään ainakin 15 astetta. Sopiva esikasvatusaika on 4-6 viikkoa.

Sokerimaissi: Sopiva taimikasvatusaika on 2-3 viikkoa. Liian pitkä taimikasvatusaika haittaa juurten kasvua. Sopiva istutusajankohta on kun taimella on korkeutta noin 10-15 cm. Sopiva taimikasvatuslämpötila on yli 18 astetta. Etenkin itäminen vaatii riittävästi lämpöä.

Bataatti: Bataatin esikasvatus aloitetaan maaliskuun alussa. Bataatin mukulat asetetaan kokonaisina astiaan, jonka pohjalla on reilu kerros multaa, ja peitetään ohuelti mullalla. Hyvästä kosteudesta on huolehdittava. Bataatista kasvaa versoja, jotka irrotetaan hellästi mukulasta niiden ollessa noin kymmensenttisiä ja istutetaan kukin omaan ruukkuunsa kasvamaan.

Tällä videolla koulitaan taimia:

 

Viljelyn ajoittaminen

Kunkin paikkakunnan oma ilmasto määrittää sen, mihin aikaan eri vihannekset kannattaa istuttaa ulos, ja siitä taaksepäin laskien, milloin ne kannattaa kylvää. Oman paikkakunnan kevään edistymistä voi ennustaa katsomalla paikallista säätilaa aiempina vuosina. Mene Forecan sivuille osoitteeseen www.foreca.fi, syötä oma paikkakuntasi yläpalkkiin, ja valitse sitten vasemmasta sivupalkista havaintohistoria. Sieltä näet, millaisia lämpötiloja omalla paikkakunnallasi on eri vuosina ollut minäkin päivänä. Myös ilmatieteenlaitoksen sivuilta löytyy käytännöllisiä tilastoja.

Paikallisilmaston lisäksi viljelyaikataulua määrittää se, kuinka varhain satoa halutaan saada. Varhaisvihanneksia viljellään todella aikaisin. Pellolta lingotaan lumet pois ja sulaneeseen maahan istutetaan varhaiskaalin taimet harsojen alle heti kun mahdollista. Varhaisviljely on kuitenkin riskialttiimpaa, ja vaatii omaa osaamista. Jos istutat kasvit avomaalle vasta maan lämmettyä kunnolla, kasvu on varmempaa ja nopeampaa, mutta sato valmistuu vasta loppukesällä.

10.6. pidetään yleensä rajana, jonka jälkeen hallaa ei enää pitäisi esiintyä. Erityisen hallanaroilla paikoilla tai pohjoisessa voi kuitenkin olla yöhalloja miltei milloin vain. Sääennusteita joutuu seuraamaan tarkasti etenkin keväisin, ja tarvittaessa levittämään hallaharsoja kasvien suojaksi.

 

Taimien karaisu

Mitä suurempi on ero taimikasvatusolosuhteissa ja lopullisen kasvupaikan olosuhteissa, sitä tärkeämpää on karaista taimet ennen istuttamista ulos. Jos taimet viljellään harson alla ulkona, karaisua ei käytännössä tarvitse tehdä. Jos ne viljellään lämpimässä huoneilmassa, on karaisu hyvin tärkeää. Taimia kannattaa viedä lämpimäksi päiväksi ulos pikkuhiljaa ulkoiluaikaa pidentäen, ja etenkin niin kauan kuin yöt ovat kylmiä, nostaa yöksi sisälle. Taimet totutetaan pikkuhiljaa ulkona vallitseviin olosuhteisiin: voimakkaampaan valoon, viileämpään ilmaan ja erilaiseen ilmankosteuteen. Karaisun alkuvaiheessa herkimpiä taimia voi suojata ohuella harsolla. Taimia tulee myös tarkkailla, ja mikäli ne nuupahtavat, niissä ilmenee palamista tai muita ongelmia, tulee niitä suojata paremmin tai pitää ulkona vain lämpimämmällä ilmalla. Taimia voidaan karaista myös laskemalla taimikasvatustilan lämpötilaa viljelyn loppuvaiheessa, mutta ulkoilman päästämisestä tilaan on myös hyötyä, jotta kasvit tottuvat tuuleen ja erilaiseen ilmankosteuteen. Tunneleissa ja kasvihuoneissa riittää, että paikan tuuletusta lisätään kevään edetessä.

 

 

Vesiviljeltävät kasvit kylvetään kivivillakuutioihin. Kuvassa paprikan ja chilin taimia.